Natsi-Saksa toisen maailmansodan keskellä. Kuolema ei ole koskaan ollut kiireisempi. Pommisuojassa 9-vuotias Liesel lukee varastettuja tarinoita naapureilleen ja kellariin piilotetulle juutalaismiehelle. Ja jossakin pisteiden ja niitä seuraavien isojen kirjainten välissä näkyy pilkahdus taivasta ja toivoa.

Unohtumaton tarina rakkaudesta, rohkeudesta ja sanojen mahdista  (takakansi)

________________

Lukematta n. 200 sivua

... Eli tähän mennessä lienen jo saanut melko tarkan kuvan siitä, mitä kirja pitää sisällään. Ensinnäkin, onko tämä aikuisten vai lasten kirja? Varasin teoksen kirjastosta, ja siinä komeili lasten osaston leima, joka hiukan hämäsi. Kirjan päähenkilöistä useimmat ovat reilut 10v. ja vaikka tämä onkin melko "siisti" aihepiirinsä huomioon ottaen, en ehkä kirjaa kuitenkaan tuon ikäisille lapsille lukisi. Toisaalta, kirjoissa on se hyvä puoli, että niitä voi sensuroida, elämää ei.

Kirjan kertojana toimii kuolema, mikä tietysti tuo kirjaan omaperäisyyttä. Kerronta on uskomattoman kaunista, kuin lukisi reilut 500 sivua pitkää runoa. Seuraava lause on antaa hyvän kuvan tästä:

"Ilma on kuin muovia, taivaanranta kuin jähmettyvää liimaa. Taivas on ihmisten valmistama, reikäinen ja vuotava, ja siellä on pehmeitä hiilenvärisiä pilviä, jotka sykkivät kuin mustat sydämet.
Ja sitten.
On kuolema.
Matkalla sen kaiken läpi."

Ihana, lempeä kirja, jonka henkilöt ovat (runollisuudestaan huolimatta) hyvin realistisia.
___

Eilisilta hiukan venyi, kiitos kirjan, en vain voinut jättää sitä kesken...
En lakkaa ihmettelemästä, että niinkin rumasta aiheesta kuin Natsi-Saksa voidaan kirjoittaa näin kaunisti. Todella koskettava kirja. Mikäli osaisin itkeä (kyyneleitä ei ole irronnut vuosiin), tämän kanssa olisin varmaankin itkeä tirauttanut. Mutta. Kirjassa on kuitenkin särmää ja kuten aiemmin mainitsin, realismia tarunhohtoisesta tunnelmastaan huolimatta, eli pinkkihörsöhattaraa tämä ei missään nimessä sisällä.

Suosittelen lämpimästi kaikenlaisen kirjallisuuden ystäville.