Koska pitkällisen harkinnan päätteeksi tulin oman blogin perustaneeksi, vieläpä näin typerästi kesken kuukauden, joudun kopioimaan alkukuun kirjat yksityisestä lukupäiväkirjastani. Koska kirjat ovat  kotiutuneet jo takaisin kirjaston hyllyille, en pääse kopioimaan tänne takasivun tekstejä. Jatkossa luvassa siis takatekstitkin, jotta kirjoista saisi paremman kuvan.

Tässä kuussa olen tehnyt niin hyviä löytöjä, että lyhyesti niihin.

Alvtegen on minulle uusi tuttavuus. Häntä on suositeltu eräässä blogissa ja niinpä kirja tarttui mukaan kirjastoreissulta. Pidin paljon! Lukupäivään tokaisin näin: kirjassa yhdistyivät sympaattiset hahmot (päähenkilön ahdistuneisuuteen oli helppo samaistua) sekä jännittävä, arkinenkin juoni. Mikään tavispoliisidekkari tämä ei ole, päinvastoin, kirja kertoo tavallisen tallaajan tarinan kiintoisalla tavalla.

Minulla on ollut tapana antaa kirjoille numerot 4-10 ja tämä sai                               10-