Silloin oli yhdeksäs lokakuuta. Ilma oli kylmä. Taivas hyvin sininen. Sellainen päivä tekisi mieli kaataa lasiin ja juoda. Meillä ei ollut aavistustakaan että kuolisimme. Että minä huutaisin suu täynnä vettä. Että meillä oli jäljellä enää viisi tuntia.

Huhtikuun puolivälissä Tornionjoesta löytyy nuoren tytön ruumis. Isoisoäitinsä luona asunut Wilma ja hänen poikaystävänsä Simon ovat olleet kadoksissa jo kuukausia. Ruumiinavauksessa selviää, että Wilman ruumista on siirretty. Kiirunan poliisit alkavat rikoskomisario Anna-Maria Mellan ja syyttäjä Rebecka Martinssonin johdolla kysellä kylillä nuorten liikkeistä. Epäilyjä herättävät erityisesti uhmakkaat Krekulan veljekset, joiden Anna-Maria vaistoaa sekaantuneen katoamiseen. Pienessä kyläyhteisössä äärimmäisetkin keinot otetaan käyttöön, jotta menneisyyden salaisuudet säilyisivät salaisuuksina.

Pohjoismaisen rikoskirjallisuuden tähti on vakiinnuttanut asemansa myös Suomessa. Kunnes vihasi asettuu on neljäs romaani suuren suosion saavuttaneessa, Ruotsin Lapin karuihin maisemiin sijoittuvassa sarjassa.

***

Kyllä nuo ruåtsalaiset osaa! Pitkästä aikaa dekkari, jota en olisi malttanut laskea käsistä. Monissa sinänsä hyvissä kirjoissa tulee jaksoja, jolloin lukeminen käy työlääksi. Tässä kirjassa sellaisia jaksoja ei ollut, kirja on "täyttä tavaraa" alusta loppuun asti. Ihanaa!

En ole aiemmin tämän kirjailijattaren tuotoksiin tutustun syystä että takatekstit ovat vaikuttaneet tylsähköiltä. Varmasti teos olisi antanut enemmän jos kirjan henkilöiden elämistä olisi jo valmiiksi tiennyt enemmän. Mutta en koe ongelmaksi pomppimista kirjasarjasta toiseen, puhumattakaan siitä, että puskisin itseni mukaan sarjaan (vaikkapa) neljännessä osassa.

Kirja kertoo surullisen tarinan ihmisistä, joiden olosuhteet eivät ole hyviä. Osin henkilöt ovat ajautuneet tilanteisiin omien valintojen perusteella, osin itsestä riippumattomista syistä. Romaanin sympaattisin henkilö on Hjalmar, hän on myös henkilö, joka jäänee mieleen. Kirjassa on monia syvyyksiä, jopa hengellisiä sellaisia. Anteeksisaaminen on mahdollista, olipa tehnyt mitä hyvänsä.

Jännittävä ja ajatuksiaherättävä dekkari, joka alkoi jo ensisivuilta elää päässäni omaa elämää, saa minulta täydet pisteet. Kunpa kaikki kirjat olisivat tällaisia...