379s.
Kuten aiemminkin on ilmi käynyt, olen Maaria Leinosen ikuinen fani. Hän on minulle jollain selittämättömällä tavalla hyvin läheinen, suorastaan "varaäiti", vaikken henkilönä tunne. Ainoastaan näiden kauniiden, ajatuksiaherättävien, arkisten, suorien runojen kautta Maarian ajatusmaailma on käynyt tutuksi. Erityisesti aiempi tuotanto oli ja on täsmälääkettä minulle. Tämän myöhäisemmän runokokoelman olen toki aiemminkin lukenut, mutta omasta kirjahyllystä kirjaa ei löydy. Tässä elämän muutosvaiheessa tahdoin jälleen palata Maarian runoihin.
Leinosen luontoaiheiset runot eivä ole aivan parasta antia nimenomaan minulle, vaikka uskonkin monien niitä rakastavan. Maaria osaa nähdä lähelle, nähdä kauneutta pienessä, arkisessa. Tuskaiset ja elämää ymmärtävät runot ovan "mun heiniä". Pidemmittä puheitta laitan tähän muutaman suosikin ko. kirjasta.
Olla erilainen
Toinen
Kuulua muihin.
Kuin kataja hongikossa
leppäpensas koivujen keskellä.
Kuulua Muihin
sivullisena
vierottuna.
Mutta kun aika on:
lähteä omaa tietään
taakseen katsomatta
pystypäin
mielessä rauha.
***
(en osaa -tietenkään- riviväliä vaihtaa. Näillä mennään)
Kun monet menneet
laupiaat samarialaiset
simonkyreneläiset
viimeisetkin joita odotit -
älä luovuta
älä toivoa menetä
vaikka vain ohikulkijoita
hylkääjiä
Vielä on tulossa yksi,
hiljainen ja nöyrä.
Ei kulje ohi
tienoheen unohdetun
jolla ei ketään
Ei vain kuormaasi
ristiäsi sairauttasi
sinut itsesi kaikkinesi
kantaa perille.
Eikä syytä.
Ei käske. Ei kysy.
Ehjäksi rakastaa.
***
Tuhat kertaa helpompaa
olisi ollut
paeta luostariin
nypläämään pitsiä
ruokkimaan määkiviä lampaita
tekemään ristinmerkkiä
neitsytäidille
vaikenemaan oma tuskansa
kammion hiljaisuudessa
kuin kulkea täällä
kaiken keskellä
vereslihalla
silmät auki
kun kärsimys kävelee vastaan
joka kulman takaa
sanoo käsipäivää
torin tungoksessa
kun tuska huutaa
vastaantulevan katseessa
kovempaa kuin minkään messun
Ave Maria
kuuluvammin
kuin minkään katedraalin
Kyrie eleison
***
Sana se vain on
turhaa helinää
toivo
ellei se ole syntynyt
epätoivon yössä
ellei se ole noussut
pimeiltä rannoilta
poluttomilta
sillattomista kuiluista.
Haudan partaalla
se puhkeaa kukkaan
Eikä se kuihdu
***
"Mikä tulta kestää
on tulella puhdistettava."
Vain kokeilemalla tietää
kestääkö tulta.
Vain kokeilemalla tietää
puhdistaako tuli
vai polttaako poroksi.
Ja tulen läpi
on mentävä yksin.
Kommentit