Violet Chambers on unohtanut oikean nimensä monta vuotta sitten. Eikä hän ole enää varma siitäkään, miksi hän omaksuu murhaamiensa vanhusten henkilöllisyyden. Tämä ei kuitenkaan estä Violetia jatkamasta uraansa myrkynkeittäjänä. Päinvastoin.

Myös rikosylitarkastaja Mark Lapslien mieli on sekaisin. Synestesiaksi kutsutusta sairaudesta kärsivä Lapslie kokee kuulemansa äänet makuaistimuksina. Pysyvälle sairauslomalle päästyään hän on erakoitunut oman kotinsa hiljaisuuteen. Kun Lontoon kehätietä reunustavasta metsiköstä löytyy vanhan naisen ruumis, Lapslie kutsutaan yllättäen takaisin palvelukseen. Jokin murhan tekotavassa tuntuu kummallisen tutulta.

Penkoessaan tapausta Lapslie huomaa olevansa vastatusten tappajan kanssa, joka ei sovi minkään maailman psykologiseen profiiliin. Myös Lapslien esimiesten toiminnassa on jotain häiritsevää. Sanalla sanoen heidän puheessaan on valheen kirpeä sivumaku. Kun vanhan myrkynkeittäjän piilopaikka viimein paljastuu, ylikomisario Lapslie joutuu miettimään uudemman kerran onko hänen poikkeuksellinen kykynsä lahja vai kirous.

Rikosylitarkastaja Lapslie ja tämän holtiton aisapari, ylikonstaapeli Emma Bradbury jatkavat tutkimuksiaan vuonna 2009 ilmestyvässä romaanissa Yön hiljaisuudessa.

***

Hrr, olipas Jännittävä jännäri! Liityn fanien joukkoon minäkin.

Eli, teos poikkeaa positiivisesti niin tuttuja latuja etenevistä rikoskirjallisuuden juonista. Etulehdykässä mainostetaan tarinan kekseliäisyyttä, pitää paikkaansa. Juonesta muodostuu ehjä kokonaisuus, joka pitää sisällään useammanlaisia jännitteitä. Yksi tällainen on Mark Lapslien sairastama tauti, synestesia. Kirjassa on myös polion runtelema patologi, joka tuo tarinaan rosoisuutta. Nannaa vaihtelua usein niin täydellisten kirjahenkilöiden kaartiin!

Itse tarina nyt vain oli jännittävä murhamysteeri. Pidin McCreryn selkeästä ja helposta kirjoitustyylistä. Mukaan mahtui huumoria ja ajatelmia, eli aivan pintalentoa ei menty. Kirjailijalta on tulossa ilmeisesti vielä tämän vuoden puolella toinen kirja (jossa sama päähenkilö??), sitä odotellessa...

Kaiken kaikkiaan hyvä kirja. Dekkareiden ystäville suositukseni!