On kylmä, talvinen iltapäivä. 70-vuotias mies istuu huoneessaan korkealla meren yllä ja katselee auringon laskua aaltojen ylle. Hänen vaimonsa on kuollut vuorokausi sitten Setonin linnassa, kodissa jossa he ovat asuneet yli neljäkymmentä vuotta. Illan pimetessä mies yrittää ymmärtää elämäänsä ja sitä miten hän, rauhanomainen mies, tuli kylmäverisesti tappaneeksi naisen jonka kanssa hän oli onnellisesti naimisissa miltei 50 vuotta.
Vastauksia ei ole helppo löytää. On palattava takaisin menneisyyteen, aikoihin jolloin hän oli nuori ja lahjakas viulisti ja suunnattoman rakastunut vaimonsa serkkuun, Ellaan. Hän muistelee heidän rakkaustarinaansa, sen voimaa ja viattomuutta, yrittää ymmärtää miksi Ella koetteli häntä ja mihin tunteilla leikkiminen johti... (takakansi)
____

First; en ole vielä lukenut kirjaa kokonaan (n. 100 sivua puuttuu), mutta koska tiedän seuraavat päivät kiireisiksi (menossa mm. pääsykokeisiin...) ajatuksia tulee tässä vaiheesssa.

Kirja ei ole dekkari, vaikka takakansi niin ehkä antaisi olettaakin. Päinvastoin se on pitkästä aikaa ehta lukuromaani, jonka seurassa olen viettänyt mahtavia hetkiä. Kirja imaisi otteeseensa heti ensimmäiseltä sivulta asti, mikä on harvinaista kohdallani, kun puhutaan rakkausromaanista. Teos on toki paljon muutakin, se on erään miehen riipaiseva, rehellinen kasvutarina, jossa pohditaan pienten tekojen merkitystä kokonaisuuden kannalta. Mitä olisi voitu tehdä toisin, että tragedialta olisi vältytty.

Juoni on periaatteessa melko simppeli, mutta kerronta miellyttävän sujuvaa ja oivaltavaa ilman turhia hienosteluita. Tunnelma tässä on runollisen haikea, hiukan "gootahtavakin"synkkine rakennuksineen ja ihmiskohtaloineen. En voi olla vertaamatta teosta Tuulen varjoon, samoja sävyjä löytyy tästäkin, kuin tuosta mahtavasta Zafónin kirjasta.
Jatkuu loppuratkaisun jälkeen.

------- No, sain kuitenkin kirjan tämän päivän aikana luetuksi. Koskettavan traaginen tarina, joka piti loppuun saakka otteessaan. Ainoana miinnuksena todettakoon, että loppuratkaisu avautui lukijalle jo siinä vaiheessa, kun lukematta oli vielä n. viitisenkymmentä sivua, eli sen jälkeen teokseen tuli ikävää venytyksen makua. Hieno, suositeltava, kirja tästä huolimatta. Kannattaa testata, mikäli kyyneleiset rakkaustarinat, jotka laittavat ajattelemaan syvemminkin, kiinnostavat.