Asianajaja Gustaf Torstensson näkee keskellä pimeää ja autiota tietä tuoliin sidotun miehen. Kun hän nousee autosta, hän saa päähänsä rajun iskun... Kurt Wallander on ollut pitkään sairaslomalla ja päättänyt jo luopua urastaan poliisina, kun häntä pyydetään tutkimaan juttua. Ennen pitkää hän huomaa jahtaavansa henkensä uhalla kovan luokan talousrikollisia. (takakansi)

__________


n. puoliväli
Kiireiseksi mennyt tämä elämä, kun ei enää tahdo ehtiä edes kirjoja lukea! Tämänkin kanssa on tuhrautunut aikaa vaikka kuinka paljon, vaikka periaatteessa Mankellin selkeä kirjoitustyyli on nopealukuista.

Asiaan. Aikoinani Wallander-sarjaa ahmiessani jätin tämän kirjan väliin tylsän kansitekstin takia. "Kovan luokan talousrikolliset" eivät kuulu mielenkiinnon top10 -aihepiiriin. Todellakaan. Mutta kuten sanottu, Mankell osaa kirjoittaa kiinnostavasti aiheesta kuin aiheesta ja Wallanderin persoonallisuus pelastaa tylsähkönkin tutkinnan. Kirjan alku oli vastoin odotuksia hyvinkin mielenkiintoinen, mutta puolenvälin tienoilla vauhti hiipui. Todennäköisesti kiihtyäkseen taas loppua kohden.

Kirjan alussa Wallander potee syvää masennusta, ja on jo jättämässä poliisin työt aiemmassa kirjassa (Valkoinen naarasleijona) tapahtuneen ampumavälikohtauksen takia. Itsepuolustuksekseen hän tuli ampuneeksi ihmisen, ja toisin kuin useissa "kovisteludekkareissa", Kurt todellakin kärsii tapahtuneen johdosta. Kirjasarjan erottaa vastaavista juuri Wallanderin inhimillisyys, jopa ihmisarkuus. Wallanderista on aivan mahdotonta olla pitämättä.

Luin kirjan loppuun illalla. Ja kuten arvelinkin, juoni tiivistyi loppua kohden. Jännittävä kirja, joskaan ei aivan parhaita Wallandereja.