Kootut runot I 1980-1993


Kyse on siis runokokoelmasta, jonka sain vuosi sitten synttärilahjaksi. Leinonen on kestosuosikkini ja etenkin nämä vanhemmat tekstit saavat lukukerta toisensa jälkeen kyyneleet silmiin. Leinonen on heikomman asialla ja tekee sen tyylillä. Runot ovat mielestäni melko "helppoja", yksinkertaisen iskeviä, mutta niissä on toinen taso, joka nostaa ihokarvat pystyyn.

Muutama näyte

_________


Tämän täytyy olla hirveä erehdys.
Eihän ihmisen kivulle
surulle
ole mitään kaavaa.
Ei lohdutuksellekaan.

Iloitaan siis jokaisesta hyvästä sanasta
joka löytää perille
haavoitetun mielen sokkeloihin
tässä mykistyneen huudon maassa
missä tunneilmasto
kuin kivikkopellon kyntäjän kirous:
karu. Kireä

---------

Ei löytynyt tästä metsästä tietä ei polkua
ei päivällä auringonvalossa
ei illalla tähtien syttyessä.

Pimenee.
Olemme tulleet kuilun partaalle. Tiedämme:
vain tyhjän päälle astumalla
löytyy tie. Vastaus.
Vain askel
ja siihen tarvitaan kaikki rohkeus.
Tai kaikki epätoivo.

__________

Kun pelkäät
naura
kun rakastat
itke.
Kun kärsit
ojenna kätesi hänelle
jonka tuska omaasi suurempi.

Päiviemme kipu niin pakahduttava
että siihen on kätketty lohdutus
lempeä käsi kuumesairaan otsalla
tuulen siivet
helteessä paahtuvan luonnon yllä.

__________

Päivät
vain olemisen pakkoa
vailla vähäisintäkään kimallusta.
Velvollisuuksien ikeessä
ei paljonkaan pehmusteita.
Arjen pakkopaidassa
harvoin pitsikaulusta.

Jaksaakseen on opittava katsomaan
kuuntelemaan tarkkaan
josko jossain jotain helähtäisi
jokin pieni sävel lämmin sana
hymyn häivä
ruskojuova pilven raossa.

Ja on, on se siellä.
Aina se kuitenkin on.