Öölannin talviset myrskyt ovat omaa luokkaansa. Pohjoisesta saapuva myrsky on jäinen, luminen ja sumuinen ja peittää alleen kaiken eteensä osuvan. Johan Theorinin uudessa kirjassa eletään talvea Öölannissa.

Katrine ja Joakim Westin ovat saaneet tarpeekseen Tukholman suurkaupunkielämästä ja muuttavat Öölantiin kahden pienen lapsensa kanssa. He ostavat Åluddenin tilan, joka on ollut autiona vuosikausia. Saarelaisten mukaan talo on rakennettu talvimyrskyn aikaan kaatuneista puista. Kerrotaan myös, että vainajat saapuvat aina joulun aikaan Åluddeniin vierailulle. Westinit ovat kokeneita remontoijia eivätkä pelkää työtä tai tuulta ja tuiskua, joten he asettuvat taloksi valoisin mielin. Kuolema kuitenkin tulee pian vierailulle ja suru astuu taloon. Tapahtumien kulkua ovat mukana selvittämässä Hämärän hetkestä tuttu vanha merikapteeni Gerlof Davidsson ja hänen sukulaistyttönsä, juuri lähipoliisina aloittanut Tilda Davidsson.

Johan Theorin ammentaa aineksia Öölannin saaren kertomusperinteestä ja luo sen pohjalta elävää, mukaansatempaavaa jännityskirjallisuutta.

***

Luin aikoinani Theorinin esikoisteoksen ja tykäistyn kirjailijan rauhallisen asialliseen, miltei kohteliaaseen kirjoitustyyliin. Kirja oli myös jännittävä ja dekkarigenrestä positiivisesti erottuva. No, sattuipa sitten niin mukavasti, että ihan sattumalta törmäsin tähän Theorinin uuteen kirjaan palautettujen hyllyköllä. Olin kokonaan unohtanut, että tällainenkin kirjailija on olemassa ja häneltä on vieläpä ilmestynyt uusi kirja.

Asiaan. Samoilla linjoilla kuin Hämärän hetki, tämäkin kirja etenee. Tyyli on sama, tapahtumapaikka salaperäinen kartano tuulisella ja autiolla paikalla Öölannissa. Tapahtuu kauheita, perheen äiti kuolee, ja loppu uhkaa mennä silkan ahdistuksen puolelle. Mukaan mahtuu varasteleva kolmikko, joka rettelöi saaren asukkaiden taloihin murtautuen.

Tämä kirja taisi olla minun makuun turhan "spuuki", en juuri hihku kummitustarinoiden perään. Hämärän hetki oli realistisempi ja uskottavampi kuin ko teos. Hurjan jännittävä romaanihan tämä joka tapauksessa on. Ja Theorin on "uhannut" kirjoittaa vielä kaksi Öölannin saarelle sijoittuvaa kirjaa. On ne luettava ja toivottava, että herra palaisi haamujen maailmasta taas meidän ihmisten pariin.