Miltä tuntuu kun uni ei ole tullut viime yönä, eikä sitä edellisenä, eikä oikeastaan kuluneena vuonnakaan kunnolla? Entä jos pari vuosikymmentä on elämää hallinnut rankka uupumus unettomuuden vuoksi? Ja lääkärikin vain sanoo, että kyllä ihminen nukkuu kun tarpeeksi väsyy. Onko mitään tehtävissä?

Näistä asioista keskusteltiin vuonna 1994 perustetun Unettomat ry:n tilaisuuksissa, ja näiden ihmisten kokemuksista syntyi ajatus tämän kirjan tekemisestä.

Johanna Moisio kartoitti pitkäaikaisen unettomuuden kokemuksia kyselylomakkeen avulla ja kokosi siitä yhteenvetoja ja tilastoja. Lisäksi 11 henkilöä kertoi oman henkilökohtaisen tarinansa omin sanoin. (takakannestä)

****

Tämä teos on julkaistu 1997, mutta omien kokemuksieni myötä voin todeta, että lääkäreiden suhtautuminen unettomuuteen ei ole juuri parempaan suuntaan muuttunut. Kirja peräänkuulutti sitä, että unettomat otettaisi vakavasti, syy unihäiriöön tutkittaisiin, eikä ensisijainen hoitomuoto olisi unilääkkeet, joita silloin ja nykyään tautia valittavalle tyrkytetään.

Itse olen kärsinyt parista vakavasta unettomuusjaksosta elämäni aikana, lisäksi olen geneettisesti huono-uninen. Reagoin siis vastoinkäymisiin, pieniinkin menettämällä yöunet ja tämän lisäksi siedän huonosti nukuttuja öitä... huonosti. Kirja siis antoi vertaistukea vaikka, Luojan kiitos, tällä hetkellä nukunkin ihan mainiosti. Sydän vereslihalla kyllä näitä kokemuksia luin. Vain toinen uneton voi tietää sen helvetillisen olotilan, joka valvottuja öitä seuraa, ja koin syvää myötätuntoa tarinansa kertoneita kohtaan. Toisilla tilanne meni niin pahaksi, että he joutuivat jäämään eläkkeelle taudin (tautihan tämä on, olipa sitten unettomuuden syyt mitkä takansa) takia.

Kirjan tarjoamiin hoitokeinoihin suhtauduin hyvin varauksella. Syy siihen miksi ihminen ei saa unta, on yleensä hyvin henkilökohtainen ja näin ollen se mikä auttaa yhdelle, ei toimi toisen kohdalla.

Paras neuvo, minkä kirja antoi, ja jonka olen itsekin tajunnut, on se, ettei unettomuutta saisi pelätä. Ja vaikkei kirja ensisijaisesti nukahduslääkkeitä suosittele, niistä olen itse saanut vuosien varrella paljon apua. Toisaalta tutkimustulosten perusteella uni- tai nukahduslääkkeiden pitkäaikaiset käyttäjät (useita vuosikymmeniä) eivät ole "sen sairaampia", kuin muutkaan saman ikäiset.