- Karin Kuu! Laiheliinista on yhdessä kesässä tullut hovin kaunein nainen. Oletko syönyt paljon omenoita, vai onko sisareni tarjonnut sinulle sokerileivonnaisia?

- Majesteetti, minua huimaa.

Nyt puhuu Kaarina Maununtytär. Tämä ei ole tuhkimotarina.

Karin Månsdotter eli Kaarina Maununtytär (1550-1612) oli vasta 14-vuotias maalaistyttö, kun Ruotsin kuningas Erik XIV ihastui häneen. Kaarinasta tuli ensin kuninkaan jalkavaimo, sitten - vastoin hovin suunnitelmia - virallinen kuningatar, ja ajalleen poikkeuksellisen tasavertainen aviokumppani.

Kaarina oli alle kolmenkymmenen, kun vainoharhainen ja hermoheikko Erik syöstiin vallasta ja perhe vangittiin. Esikoispoika vietiin äidiltään loppuiäksi. Myöhemmin Kaarinasta tuli Kangasalan Liuksialan kartanon vaikutusvaltainen emäntä.

Miten vaatimaton maalaistyttö sopeutui hoviin ja elämään jatkuvan juonittelun kohteena? Millaista oli avioelämä keskellä hierarkkista jalkavaimojärjestelmää? Miltä tuntui, kun mies menetti asemansa? Carita Forsgren on kirjoittanut historiallisten faktojen pohjalta mukaansa tempaavan ja kiehtovan tarinan yli 400 vuoden takaisesta naiskohtalosta, jossa on yllättäviä yhtymäkohtia nykypäivään.

***

En pitänyt tästä "hittikirjasta", jota joka puolella mainostetaan. Ylipäätään minun on vaikea löytää historiallisia, oikeasti kiinnostavia romaaneja, niin mielenkiintoinen kuin aihe onkin. Utriot on luettu yläasteella, kyllä, ja muistan pitäneeni joistain hänen kirjoistaan. Uudempia kirjailijan teoksia en ole kovin montaa kokeillut, jotenkin nuo poliittiset kieroilut vain eivät kiinnosta. Ymmärrän, että juonittelut liittyvät olennaisesti keskiaikaan, mutta silti. Kuka kirjoittaisi tuohon aikaan sijoittuvan kirjan ns. tavisten elämistä? Pakko mainita (hyvin) löyhästi genreen liittyvä kirjailija; Diana Gabaldon, joskin hänen kirjansa sijoittuvat 1700-luvulle ja menevät fantasian puolelle. Dianan kirjojen parissa kuitenkin viihdyn.

Mutta tähän teokseen. Eli, kirja on kirjailijan ja Kaarinan/Karinin vuoropuhelua, jossa Karin toimii kertojana, ja kirjailija kommentoi/kritisoi hänen puheitaan historiaan liittyvien asiatietojen perusteella. Karin pistää melko reilusti omiaan, vai mikä sitten lieneekin totuus? Lopuksi kirjailija heittää väitteen, jonka mukaan Karin olisi omaan pussiinsa pelaava juonittelija, ja esittää muutamia "argumenttejä" väitteidensä perusteeksi. Tiedä sitten.

Varmasti kirja on pidetty, mutta itse olin pitkästyä kuoliaaksi tämän parissa. Hyvät hyllyssä olevat kirjat on taas kaluttu loppuun - taitaa olla kirjastoreissun aika.