Rakastettu kirjailija on avannut lukijoille vakavamman ja herkemmän puolensa. Lea Kranzin runot ovat hauraita ja koskettavia. Kranz liikkuu pyhyyden läsnäolossa ja kuljettaa lukijaansa elämän varjoissa ja valoissa. Kirjailija ammentaa materiaalia lapsensa menettämisen tuskasta ja toipumisen toivosta. Lea Kranzin laajasta tuotannosta viimeisimpinä ovat ilmestyneet pakinakokoelmat Sekahedelmäsoppa (2005) sekä Suolaista ja makeaa (2006).
***
Aivan ihanaa lukea pitkästä aikaa runoja - vieläpä loistavan hyviä sellaisia!
Olen lukenut positiivisia arvosteluja tästä kirjasta ja mukava yllätys oli, kun teokseen kirjastoreissulla tulin törmänneeksi. Teksti on aiheensa mukaisesti rankkaa ja rehellistä, silti kaunista. Kirjan myötä pääsee kurkistamaan miltä tyttären vakava sairastuminen masennukseen (tai johonkin muuhun mielensairauteen) äidistä tuntuu. Ja sitten tytär, uskova sellainen, päätyy itsemurhaan.
Voisi kuvitella teoksen paatoksellisen synkäksi, mutta tässä on taustalla niin vahva toivo, että se nostaa suurin piirtein kyyneleet silmiin. Jumalan hämmästyttävästä lohdutuksesta helvetillisessä tilanteessa, joka on jokaisen äidin painajainen, oman lapsen menettäminen, on koskettavaa luettavaa.
Kirjan runot vievät ikään kuin kertomusta eteenpäin. Olisi mahdotonta nostaa esiin yhtä suosikkirunoa, koska tämä on oikeastaan yhtä pitkää runoa koko kirja. Teos on luettava kokonaisuudessaan. Tässä kuitenkin maistiainen
Sinun tuskasi
sattuu meihin.
Se lävistää meidät
kuin tulisilla keihäillä
mutta sinä
sinä huudat tuskasta.
"Kuka minä olen?"
sinä kysyt.
Me sanomme
sinun nimesi
mutta se ei riitä.
"Niin - mutta minä en tiedä
kuka minä olen.
Minä olen ihan tyhjä.
Minkälainen ihminen minä olen?"
Me sanomme
että sinä olet suloinen
kaunis
lahjakas
ja rakastettava
nuori nainen.
"Ei, se on vain
teidän kuvitelmanne minusta.
MINÄ EN OLE SELLAINEN.
MINÄ EN OLE MITÄÄN.
MINUA EI OLE!"
Me yritämme uudestaan.
Ei se auta.
Olemme jälleen siinä
mistä aloitimme.
En aio palauttaa kirjaa kirjastoon vielä aikoihin, koska tahdon lukea sen useampaan kertaan...
(mitenkähän rivivälejä muuten saisi muutettua)
Kommentit