Miksi tasostaan kuuluisaan yksityiskouluun oli otettu myös rajatapauksia? Kuten Peter, lastenkotilapsi, ja August, jota oli vartioitava yötä päivää.
Katarina oli sentään normaali vaikka hänkin orpo. Mutta juuri hän esitti ratkaisevan kysymyksen: Mitä on aika?
Aika lävisti koulupäivät kuin kapea lasitunneli, mutta ehkä tunnelista pääsisi pois. Sitä he yrittivät, Peter ja Katarina ja August. Ja silloin he ymmärsivät sen Suuren Suunnitelman joka oli tarkoitettu heidän omaksi parhaakseen.
Peter Höegin Rajatapaukset on ankaruudessaan kiehtova ja uskalias tutkielma lapsen kohtalosta taustana 1970-luvun suuren koulukokeilun valtapelit. (takakansi)

__________

Kirjan myötä Peter Höegistä (meidän näppisvanhuksesta ei tuota norjalaista ? O:ta löydy) tuli kirjailijasuosikkini. Uskoisin, että hänen teoksensa ovat niitä, jotka joko iskevät aivan täysillä tai sitten tuntuvat jopa huonoilta. Kuulun siis ensiksi mainittuun ryhmään.
Sivuilla on suuret rivivälit ja tämä tuskin vain siksi, että kirjasta saataisi pidempi. Rivien välistä voi lukea niin paljon, sieltä löytyy aitoa Tuskaa. Kerronta on lyyrisen pohdiskelevaa, omituista, tajunnan rajamailla häilyvää. Tällaisia asioita sitä tulee itsekin mietiskeltyä ja ehkä siitä syystä Höeg tuntuu sukulaissielulta.
Kirja on osaksi omaelämänkerrallinen ja  tästä syystä murskaava. Kirjailija kertoo neutraaliin sävyyn sivulauseessa asioista, joita yhdenkään lapsen ei tulisi kokea.
Ja vielä, kirja opetti hyvin kouriintuntuvasti mitä on aito välittäminen, huolenpito, uhrautuminen. Ne asiat, joita maailmassa on liian vähän ja jonka avulla nämä siipirikot jollain tavalla selvisivät.

"Katarina, August ja minä siis kohtasimme, eikä sen jälkeen voinut enää koskaan antaan periksi. Olen miettinyt miksi. Luulen että se johtuu rakkaudesta. Kun on kerran saanut osakseen rakkautta ei enää halua vajota. Silloin ikävöi ikuisesti valoon ja pinnalle." (s.312)