Intiimi ja elämänmakuinen tarina äidin ja tyttären suhteesta - kerrottu raikkaasti jääkaapin oveen jätetyin viestein
"Sinä unohdit viikkorahani. TAAS."
”Rakastan sinua. Tulen kotiin kahdeksan maissa."

Viisitoistavuotiaan Clairen elämän täyttävät koulu, pojat ja kaverit. Lääkäri-äiti taiteilee yksinhuoltajana työn ja yksityiselämän ristipaineissa. Arjen kiireet vievät aikaa yhdessäololta, eikä ristiriidoilta vältytä. Vasta vakava sairaus pakottaa äidin ja tyttären arvioimaan asioiden tärkeysjärjestystä uudelleen.

***

Ihan hävettää merkitä tämäkin teos luetuiksi, ei huonouden vuoksi, vaan lyhyyden. Kirjan -liioittelematta- lukaisee yhdeltä istumalta. Sivut koostuvat kirjeistä, joita äiti ja tytär jättävät toisilleen jääkaapin oveen. Kovin on äiti kiireinen, eikä tyttärelle tunnu olevan aikaa, kunnes tapahtuu pysähdys. Paljastettakoon nyt, että äiti sairastuu rintasyöpään, ja sen myötä alkaa miettiä mikä olikaan tärkeintä. Tytär tasapainottelee teiniangstin ja huolen äidistä välillä.

Kirjan opetus, kärjistetysti, voisi olla; vietä aikaa lastesi kanssa. Koskaan ei tiedä, milloin on liian myöhäistä.

Välipalakamaksi taidan tämän kuitenkin luokitella, vaikka lyhyiden viestien takana sisältöä onkin. Erittäin hyväksi välipalaksi.