Smilla Jaspersen on grönlantilainen syntyjään, eikä hän ole koskaan sopeutunut elämään Kööpenhaminassa. Eräänä päivänä hänen naapurinsa ja hyvä ystävänsä, 6-vuotias Esajas putoaa katolta ja kuolee.
Smilla näkee pojan jäljet lumessa ja tietää, ettei se ollut onnettomuus, sillä hänellä on lumen taju.
Ja niin Smilla lähtee etsimään murhaajaa. (takakansi)

___________

n. puoliväli

Kertakaikkisen lumoavan upea teos! Tämä(kin) olisi pitänyt lukea jo aikoja sitten, mutta olen jotenkin ennakkoluulojeni uhrina kuvitellut kirjaa kamalan vaikeaksi. Hidaslukuista teksti kyllä on syystä että kerronta on niin mahtavaa, että lauseet täytyy lukea useampaan kertaan. Itse tarina on jännittävä, mutta tässä runollinen, suorastaan nero kerronta sekä päähenkilön karisma nousevat päällimmäisiksi.
Smillassa on samaa erakkoluonnetta kuin itsessäni ja paikoin hänen ajatusmaailmansa vaikuttaa tutulta. Jos hänenkaltainen ihminen irl löytyisi, tutustuisin mielelläni.
Kirja valottaa myös hienosti grönlantilaisten elämää ja siitä saa paljon uutta tietoa.
Jatkan tämän pitkän runon nautiskelua h i t a a s t i...

Luettu on. Vaikuttava, koskettava kirja, ei voi muuta sanoa!
Kirjan teki nautittavaksi kerronnan lisäksi ensinnäkin päähenkilöiden persoonallisuus. Kuvittelisin Smillan aspergerin oireyhtymästä "kärsiväksi", hänhän on melko omalaatuinen sosiaalisissa suhteissa, mutta taas toisaalta nero matematiikassa ja kaikessa mikä koskee lunta ja jäätä (!). Yläasteella tunsin henkilön, jolla lieni tämä diagnoosi, hän oli syrjäänvetäytyvä mutta osasi puhelinluettelon ulkoa. Toinen päähenkilö, mies, on iso, kömpelö ja lisäksi vielä änkyttää. Tähän Smilla menee ja rakastuu. Mielestäni omaperäistä; yleensähän kirjojen hahmot kuvataan valovoimaisiksi ja kauniiksi (no, Smilla on kaunis, kuinkas muutenkaan, kun kirjailija on mies)...
Kaiken uhkarohkeuden takana piilee lopulta äidillinen rakkaus kuollutta poikaa kohtaan.
Tässä teoksessa ihmissuhteet eivät ole siirappisia, ei edes rakkaus ja juuri tällaisesta kerronnasta pidän!
Lisäksi juoni on jännittävä ja tihenee entisestää loppua kohden. Viimeiset sivut antavat vastauksia, tiettyyn pisteeseen asti. Varsinainen loppu jää avoimen salaperäiseksi, kuten kuvitella saattoikin.
Pahoittelen jälleen mahdollista sekavuutta tekstissä, kirjoitan tätä kovassa kiireessä...
Anyways, suosittelen LÄMPIMÄSTI!!