Löysin tämän upean runokokoelman divarista pilkkahintaan. Sitä on tullut kuukauden kuluessa selailtua. Runoihin täytyisi paneutua ajan ja aivojen kanssa, antaa tunnelman ja kauneuden viedä. Nuorempana olin ehdoton Södergran-fani, mutta kauhukseni huomasin, etteivät runot samalla tavalla avaudu kuin aiemmin. Liekkö syynä olosuhteet; koti tuppa pienten lasten myötä olla aina melko meluisa paikka...

Tässä pari iki-ihanaa maistiaista

Yön tullen
minä seison portailla kuuntelemassa,
tähdet parveilevat puutarhassa
ja minä seison pimeässä.
Kuule, tähti putosi helähtäen!
Älä astu ruohikolle paljain jaloin:
puutarhani on sirpaleita täynnä.



---


Päivä viilenee illan tullen.
Juo minun käteni lämpö,
kädessäni on kevään veri.
Ota käteni, valkoinen käsivarteni,
ota, kapeitten olkapäitteni kaipaus.
Olisi kummallista tuntea,
yhtenä ainoana yönä, tällaisena yönä
povellani raskas pääsi.