No niin. Tulin ostaneeksi romaanin divarista ilman kansia, ja pikaisen googlailun jälkeen en löytänyt takatekstejä. Mennään siis ilman niitä.

Tämä on ensimmäinen teos, jonka Cookilta luin ja hänen ensimmäinen suomennettu kirjansa, ns. läpimurtoteos. Divarista bongaamani kirja on ensipainos ja julkaistu 1977. Kirja on siis itseäni vuoden vanhempi...

Teksti olikin ehkä paikoin vanhahtavaa ja olipa ihan mielenkiintoista lukea mm. siitä, miten naislääkäreihin 70-luvulla suhtauduttiin. Monenlaisia ennakkoluuloja ja jopa avointa vihaa heihin, tämän mukaan, kohdistettiin.

Itse juoni meni lyhykäisyydessään jotenkin näin: Bostonilaisessa, hyvämaineisessa sairaalassa tapahtui kummia, ihmiset eivät heränneetkään nukutuksesta vaan vaipuivat koomaan. Ryhmä lääkäriopiskelijoita tuli sairaalaan harjoittelujaksolle, yksi heistä fiksu ja ah niin kaunis Susan. Susan hämmästeli moisia koomaan vaipumisia ja alkoi omatoimisesta, hurjasta vastustuksesta huolimatta tutkia asiaa. Siis opiskelija. Realistista?

Kirja on kerrottu hurjan mielenkiintoisella tavalla (lääketieteen sanastosta huolimatta) ja loppua kohden juoni tiivistyy melkoiseksi jännäriksi. Minua henk.koht. tökki kerronnassa päähenkilön täydellisyys ja epäuskottava huimapäisyys. Miespuoleiset lääkärit hehkuttivat sivuilla tuon tuostakin Susanin "muotoja", rintoja jne. Alkuun tämä huvitti, jossain vaiheessa meno alkoi käymään niljakkaaksi.

Siitä huolimatta kirja oli siinä määrin kiinnostava ja jännittävä, että saatan mahdollisesti Cookia joskus lisääkin lukea.