Palkittu, latautunut romaani salaisuudesta, joka muuttuu pahan mustaksi pyörteeksi. Väkevä kertomus vihasta, rikoksesta ja pelosta, mutta myös rakkaudesta, toivosta ja ihmisyydestä.

Pieni pohjoisruotsalainen kylä. Annie, tukholmalainen opettaja, on päättänyt aloittaa uuden elämän tunturin kupeessa asuvan Danin kanssa. On juhannus ja tukahduttava helle; Dania ei näy.

Sinä juhannuksena tapahtuu kaksoismurha, joka selviää vasta kahdeksantoista vuotta myöhemmin. Murha muuttaa Annien, hänen tyttärensä, nuoren Johanin, keski-ikäisen lääkärin Birgerin, koko kyläyhteisön elämän. Pelko tuo pintaan ihmisissä asuvan eläimen. Kun painajainen lopulta alkaa purkautua, moni asia näyttäytyy uudessa valossa.

Tapahtui veden äärellä ylittää kirjallisuuden lajirajat. Se kertoo rikoksesta, ihmisistä hallitsemattomien muutosten keskellä, ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksesta ja siitä mitä tapahtuu kun kaikki turvallinen ihmisen ympäriltä katoaa. (takakansi)

__________

Hmm. Kirjan kanssa on tuhlaantunut niin paljon aikaa, että pakko tässä vaiheessa purkaa ajatusvyyhtiä ja kirjata "viimeinen tuomio" hamaassa tulevaisuudessa jos ja kun saan romaanin luetuksi. Käsissä olevani nide on kaiketi jokin kirjakerhon painos, hyvin ikävä lukea ulkoasunsa puolesta. Kirjassa ei ole lukuja, kappaleet on jaoteltu muutamalla pidemmällä rivivälillä ja sivut ylipäätään puskettu täyteen tekstiä.

Teoksen kanssa on sama ongelma kuin muinoin Jumalat juhlivat öisin -romaanin kanssa. Tämäkin ylistetään taivaisiin alun esittelysivuilla ja teos mainitaan jopa täydelliseksi. Alku olikin mahtava ja olin aivan innoissani, että onpa jännittävän tuntuinen ja erikoinen kirja. No, lässähdys tapahtui melko pian ja sen jälkeen kirja on ollut paikoin t y l s ä. Minusta tämä ei ole jännäri (vaikka se sieltä osastolta kirjastosta löytyi), vaan enemmänkin psykologinen tarina ihmisistä ja heidän erikoisista arkielämistä. Murhahan tässä toki on tapahtunut, mutta se häilyy ikään kuin taka-alalla.

Ristiriitaisia tunteita teos minussa herätti. Toisaalta se on hurjan hyvin kirjoitettu ja tunnelma tummanvihreän synkkä, toisaalta paikoitellen kirjaan tuli "yltiötaiteellisuuden" mukana sekavuuden makua. No, luen loppuun ja katson sitten, kuinka asiat selviävät.

Ja nyt on hiukan sellainen fiilis, että tämä pitäisi saada pian alta pois, sain nimittäin Sofi Oksasen Puhdistuksen synttärilahjaksi ja kirjastosta saapui varaamani Ildefonso Falconeksen Meren katedraali. Ihanaa!

------ Ja ihanaa on myös se, että sain kirjan luetuksi. Ihan hienoa kaunokirjallisuutta, mutta jännäriksi en tätä hyvällä tahdollakaan luokittelisi. Ymmärrän miksi kirja on saanut lukuisia palkintoja, minuun ei kuitenkaan tehnyt vaikutusta.