Sarjamurhaaja haluaa ottaa mittaa älykkääksi tiedetystä rikoskomisariosta ja aloittaa kammottavan leikin.

Anastasia Kamenskaja istuu tv-studiolla suorassa lähetyksessä, kun ruutuun ilmestyy teksti: "Jos kerran olet niin viisas, arvaa missä kohtaat kuoleman."
Pian löytyy ensimmäinen ruumis, sitten seuraava. Jokaisen uhrin luo murhaaja on jättänyt arvoituksellisen viestin. Kamenskajalle selviää nopeasti, että seitsemännen uhrin on määrä olla joku hänen läheisistään - tai hän itse. (takakansi)

___________

Puoliväli

Myönnetään, olen jumissa. Hiukan hirvittää, että pääsenkö kirjaa koskaan loppuun, koska olen vedellyt teosta huimalla 50 sivun päivävauhdilla... Eipä niin, että kirja olisi tylsä, mennyt vain vapaa-aika taas kerran miinuksen puolelle.

Kirjailija on minulle uusi tuttavuus ja teokseen tuo ihanan eksoottista sävyä Marininan kansalaisuus. Venäjällä moni asia on toisin, tämän huomaa myös poliisin = miliisin työssä. En tiedä onko vika oman pään sisällä, sillä vaikka kirja on oikeasti ihan hyvä, minua se ei ole hyvän dekkarin tyyliin imaissut mukaansa. Ehdottomasti tahdon romaanin loppuun lukea ja voisi olla, että saattaisin tähän ihastuakin toisella tapaa, jos siihen olisi enemmän aikaa paneutua.

Kerronta on selkeää ja valottaa viehättävästi arkea Venäjällä. Asioita tutkaillaan monien eri henkilöiden näkökulmista, niin uhrien, kuin esimerkiksi murhaajan ensimmäisen vaimon. Mutta... minusta tämä ei ole genreen kuuluvaan tyyliin kovinkaan jännittävä. Jospa pian seuraisi loppukiri.

--------- Arvotus ratkesi. Loppukiriä ei tullut, ja kirja jatkoi samaa tylsähköä & junnaavaa linjaa reilut 500 sivua. No tulipahan luettua ja helpottunut olo siitä, että urakka on ohi. :)