Barcelona on keskiajalla tärkeä kauppa- ja merenkulkukaupunki, jota leimaavat yhteiskunnalliset vääryydet ja uskonnon järkkymätön valta. Arnau Estanyol, katalonialainen maaorjan poika, saa alkunsa traagisissa olosuhteissa vanhempiensa häissä vuonna 1320. Kun Arnau syntyy, äiti ja poika haetaan feodaaliherran orjiksi. Arnaun isä pelastaa poikansa varmalta turmiolta, ja he pakenevat yhdessä Barcelonaan, kaupunkiin jossa on mahdollisuus vapauteen ja onneen.
Arnau varttuu aikuiseksi mieheksi suurkaupungissa ja tapaa monenlaisia ihmisiä, jotka vaikuttavat hänen elämäänsä – ystävyydessä, petollisuudessa, rakkaudessa ja sodassa. Hän tekee lujasti töitä noustakseen köyhyydestä yhteiskunnan huipulle ja saavuttaakseen vapaan miehen aseman. Arnaun hurja elämäntarina kietoutuu yhteen yli 50 vuoden ajan Santa Maria del Marin kirkon rakennustöiden etenemisen kanssa. Mutta lopulta Arnaun kohtalo on inkvisiittorien käsissä. (Bazar Forlag)
______
Puoliväli
Jumissa ollaan ja vieläpä jossain 1300-luvulla... Alkuviikosta flunssaisena sängynpohjalla maatessa tähän oli aikaa paneutua, mutta sen jälkeen olen ehtinyt vain tehdä pikaisia retkiä keskiajalle (kirjan sivuille). Takakannessa hehkutetaan tähän tapaan "Täynnä jännitystä, toimintaa ja romantiikkaa".
Sanoisin, että hieman niitäkin, mutta myös sivu- ja jopa lukukaupalla sen aikaista arkkitehtuuria, kaupankäyntiä, poliitiikkaa... Hohhoi, ei niin kovin mielenkiintoisia aiheita minun mielestä, mutta varmasti nämäkin useimpia meistä ehkä mahdollisesti voivat kiinnostaa. Hurjaa kyllä, kuinka kirjailija voi ikivanhoista asioista olla näin pikkutarkasti perillä. En tiedä kuinka suuri osa on historiaa ja kuinka suuri fiktiota.
Kirja alkoi no, lievästi sanottuna melodramaattisin elkein. Miltei ensilehdillä Arnaun äiti raiskattiin ja muutaman luvun kuluttua hänestä huolehtiva orja ruoskittiin hengiltä. Mietin, että näinkö hääppöisin perustein lukijan mielenkiinto yritetään saavuttaa. Sen jälkeen kirja onkin ollut kohtalaisen "siisti", vaikka välillä sen aikaiset tasa-arvoasiat vähintäänkin raivostuttavat. Kuten joku on sanonut; keskiajalla ei olisi ollut mukavaa elää, mutta siitä on silti mukavaa lukea.
Lukuromaanina tästä kyllä pidän, vaikka henkilöhahmojen pinnallisuus häiritsee. He ovat niin stereotypisiä hahmoja, ja kirjailija on pyrkinyt enemmänkin selostamaan tapahtumia 1300-luvulla sen sijaan, että olisi pureutunut henkilöiden ajatusmaailmaani. Höh.
--------- Viimeiset parisataa sivua onnistuivat imaisemaan minut mukaansa ja kirja sai hienon (ja yllätys, imelänonnellisen) lopun. Historiallisten romaanien ystäville tätä suosittelen. Viimeisiltä sivuilta kävi ilmi missä määrin väittämät paikkaansa pitivät, joten jos keskiaika kiinnostaa, tähän kannattaa tutustua! Itse koin kirjan keskinkertaisena, mutta miellyttävänä lukukokemuksena.
Kommentit