Sirpa Väätäinen on kolmen lapsen kotiäiti. Tiina Leiwo on pankin ulkomaanosaston rahoituspäällikkö. Anja Jokinen on 60-vuotias leskirouva. Näillä kolmella naisella ei ole mitään yhteistä. Paitsi että heitä lyödään.
Säde Vasara on 35-vuotias sosiaaliterapeutti, yksinäinen, väritön ja kiltti. Rankkaan työhön Turvakoti Kotipesässä tuovat iloa kuorolaulu ja yksisilmäinen kissa Sulo. Kun Säde luopuu sivustakatsojan roolistaan, muuttuu monen ihmisen elämä.

Leena Lehtolaisen seitsemäs rikosromaan pureutuu kuumaan aiheeseen, perheväkivaltaan. Perhearvot ovat kaikkien huulilla - mitä tapahtuu julkisivujen takana? (takakansi)

__________

Luin kirjan n. 1,5 vuotta sitten ja tekihän se vaikutuksen siinä määrin, että aloin harkita alanvaihtoa.
Saa nähdä, mitä sen suhteen tapahtuu. Kirjan suhteen meni mukavasti, se kesti hienosti toisenkin lukukerran.

En ole kovin suuri Maria Kallio -dekkareiden ystävä, mutta nämä muut Lehtolaisen kirjat maistuvat. Hän kuvaa pikkutarkasti arkisia asioita ja romaanit ovat yksinkertaisesti uskottavia. Tästä plussaa!

Mutta itse juonesta en uskalla kertoa oikeastaan mitään, jotta juonipaljastuksilta vältyttäisi... Kuten takakansitekstistä (joka muuten ansaitsee erityismaininnan, teoksen takateksti on mielestäni laadittu loistavasti ja se jos mikä on harvinaista :) käy ilmi, perheväkivallan surullisen arkisissa teemoissa pyöritään. Kirja avasi silmäni ja herätti voimakkaan halun auttaa. Eikö tähän jos mihin olisi puututtava? Ja miten puuttua toisten perhe-elämään, eikö olisi helpompaa raukkamaisesti sulkea silmät?

Kirjan kakkosteema on Säteen potema kiltintytönsyndrooma. Naamion takana kaikki voi levitä käsiin, ellei opi rakentavasti itseään ilmaisemaan.

En tiedä saiko tästä mitään tolkkua, vaikea kirjoittaa teoksesta, josta pidän niin paljon... Testatkaa itse!