Rikosreportteri Paula Mikkola luotaa jälleen ihmismielen salattuja syvyyksiä - poliisin kiusaksi

Kukapa pystyisi vastustamaan helpon rahan houkutusta. Saati jos on työtön yksinhuoltajaäiti ja asuu ränsistyneessä omakotitalossa niin kuin Leeni Ruohonen.
Eräänä päivänä Leeni saa vieraan. Asianajaja Forsman tekee ehdotuksen. Leenin tulisi vain lähteä tyttärineen ulkomaille. Vaivan palkaksi hän saisi paljon rahaa, oikeaa rahaa ja ilman riskiä.
Leeni tuntee rahan huumaavan tuoksun - ja vaientaa omantuntonsa äänen.
Outo sopimus syntyy, ja Leeni Ruohosen painajainen alkaa. (takakansi)

_____________

Jotain näissä Tabetin kirjoissa täytyy olla, kun taas tuli yksi sellainen luettua (siitäkin huolimatta, että olen joutumassa kovaa vauhtia "lukusumaan"). En usko, että olisin tullut kirjaa takakannen perusteella valinneeksi, ellei Tabetin luoma hahmo Paula Mikkola olisi ollut jo ennestään tuttu. Olihan tämä luettava, varsinkin kun päähenkilöksi kohosi yksinhuoltajaäiti, joita kohtaan minulla on jo ennestään sympatioita.

No, kirjan yh-äiti oli kuitenkin vähemmän sympaattinen hahmo, välillä hänen naiviutensa suorastaan ärsytti. Helpon rahan houkutukselta ei varmaankaan hänen olosuhteissaan ollut helppo välttyä, mutta kuten myöhemmin huomaamme, kiusausta olisi kannattanut vastustaa. Tabet ei anna kovin imartelevaa kuvaa Leenistä ja syvällistäkin sanomaa kirjasta voi löytää. Raha on pelkkää paperia, todellinen onni jotain aivan muuta.
Paula vainuaa rikokset tapansa mukaan jo ennen kuin muut osaavat mitään epäilläkään. Tässä kirjassa Paulasta sai jotenkin aiempia inhimillisemmän kuvan.

Eli melko perusnäppärädekkari, voisin suositella suomalaisen jännityksen ystäville.