Pennsylvanian amish-yhteisön idyllinen rauha järkkyy, kun erään maatalon navetasta löytyy vastasyntyneen vauvan ruumis. Tapaus järkyttää koko Lancasterin piirikuntaa, mutta poliisitutkinnassa paljastuu jotain vieläkin tyrmistyttävämpää: aihetodisteiden valossa näyttää siltä, että vauva on surmattu ja että sen on tehnyt lapsen oma äiti, kahdeksantoistavuotias naimaton amishtyttö. Tapaus osoittautuu kovaksi pähkinäksi myös suurkaupungin juristille, joka astuu myrskyn silmään puolustamaan nuorta Katie Fisheriä?

Kun asianajaja Ellie Hathaway tulee amishien pariin, kulttuurien yhteentörmäys on väistämätön. Ensi kertaa nousujohteisen uransa aikana Ellie joutuu tekemisiin täysin omastaan poikkeavan oikeusjärjestelmän kanssa. Hänen pitää tunkeutua syvälle "maan hiljaisten" maailmaan, ennen kuin hän pystyy lähestymään Katieta tämän omilla ehdoilla. Mutkikasta vyyhteä selvittäessään Ellie joutuu kasvokkain myös omien pelkojensa ja toiveidensa kanssa, kun hänen elämäänsä ilmestyy mies menneisyydestä.

Hienoviritteisestä psykologisesta tutkielmasta jännittäväksi oikeussalidraamaksi kehittyvä Koruton totuus maalaa eteemme kiehtovan kuvan amishien elämästä. Kirja on koskettava tarina rakkauden siteistä, ystävyydestä ja sydäntä raastavan vaikeista valinnoista.

***

Kävipä niin, että luetuksi kaavaillut dekkarit tökkivät, joten jätin ne väliin ja luin jälleen kerran Picoultia. Nyt on kaikki kolme hänen kirjaansa luettu, harmi. Jos kaipaa takuuhyvää tekstiä, Picoult on ollut varma valinta.

Tämä kirja siis ei ole dekkari. Teoksessa yhdistyy oikeussalidraama romantiikkaan. Takakansiteksteistä käykin jo ilmi romaanin juoni; kuolleen vauvan mysteeriä tässä ratkotaan. Nuori ja hämmentynyt amish-tyttö ei muista traagisen yön tapahtumista mitään, alkuun ei edes sitä, että ylipäätään oli raskaana. Kuten aiemminkin Picoultin kirjassa, alkuun ärsyynnyn voimakkaasti jostakin henkilöstä, mutta sivumäärän myötä huomaankin tuntevani myötätuntoa. Kirja esittelee myös amishien kulttuuria ja kieltämättä tuo yhteisöllisyys ja maalaiselämän rauhallinen idyli vaikuttaa kiehtovalta. Toisaalta amishit irtautuivat jo iät ja ajat sitten luterilaisuudesta ja heidän kristillisyytensä on melko lakipainotteista.

Picoultin kerronta on hyvin viihdyttävää ja mukaansatempaavaa, sanoisinko jopa "helppoa". Kovin suuria tunteita tämä kirja ei nostattanut suuntaan eikä toiseen kepeän otteensa puolesta. Siitä huolimatta lukukokemus oli miellyttävä ja jätti positiivisen fiiliksen.