...Olin varma, että tuo kirja oli odottanut minua siellä vuosikausia, luultavasti jo ennen kuin olin syntynytkään.

Kirjakauppias johdattaa aamuyön hämärissä kymmenenvuotiaan poikansa Unohdettujen kirjojen hautausmaalle, kohtalokkain seurauksin. Mystinen pyhäkkö Barcelonan vanhan kaupungin sydämessä muuttaa Danielin loppuelämän.
Vanhan paperin, pölyn ja magian keskeltä pojan käsiin etsiytyy Tuulen varjo, jonka kadonnutta kirjoittajaa Julián Caraxia hän alkaa pakkomielteisesti etsiä. Yli vuosikymmenen ajan Daniel seuraa kirjailijan jälkiä läpi rakkauden, väkivallan, ystävyyden ja petoksen labyrintin. Kunnes Caraxin salaperäinen tarina alkaa pelottavalla tavalla toistua hänen omassa elämässään... (takakansi)

______________


Kirjasta on vielä parisen sataa sivua lukematta, mutta en malta olla kirjoittamatta tuntoja jo tässä vaiheessa. Viime päivät ovat olleet yhtä hulinaa, eli olen ehtinyt lukemaan muulloin kun illalla, vaikka kirjan todellakin olisi tahtonut ahmaista kerralla. Toisaalta hyvä näin, riittääpähän lukunautintoa pidempään.

Ensinnäkin, olen innoissani. Kirja on mahtava! Olen kuullut teoksesta pelkkää hyvää, ja ylistävät kommentit voin allekirjoittaa. Tarinassa löytyy juonenkäänteitä, jännitystä ja rakkautta, kuten takakansi lupaa. Kauhutarinaksikin tätä on kutsuttu, liittyen ehkä salaperäiseen tunnelmaan, joka pysyy loistavasti yllä (tai on ainakin tähän asti pysynyt, mutta en jaksa uskoa sen lopussakaan lässähtävän).

Laadukkaasti ja kauniisti kokoon solmittu teos muistuttaa minua eräästä toisesta kirjasta. Mietinkin alkuun, että onko tämä "miesten kolmastoista kertomus". Molemmissa tarinoissa päähenkilöt työskentelevät isiensä pitämissä kirjakaupoissa, lumoutuvat tietystä kirjasta/kirjailijasta ja alkavat selvittää hänen historiaansa. Molemmissa kirjoissa on tietty mystinen tunnelma ja useiden eri henkilöiden elämäntarinoita. Toisaalta Kolmastoista kertomus käsitteli pääasiassa naisten elämiä, tässä päähenkilöt ovat miehiä, 13. kertomuksessa kirjailija kertoo itse tarinansa, tässä Daniel joutuu sen onkimaan tietoonsa.

En voi olla muistamatta myös mieheni aikoinaan katsomaa elokuvaa nimeltä 23 (itse seurasin leffaa vain sivusilmällä, koska luin ;). Siinähän päähenkilö löytää divarista (tms) kirjan, jonka tarinat alkavat toistua hänen omassa elämässään.

Joka tapauksessa tämä on aivan oma lukunsa, mahtava, loistava kirja, enkä nyt malta "analysoida" pidempää, vaan jatkan lukemista.

jatkuu...

8.9. Bravo! Tuulen varjo on varmasti yksi parhaimmista käsiini osuneista kirjoista! Loppuratkaisun arvasin jo melko aikaisessa vaiheessa, mutta epäselvää oli, kuinka monista pienistä paloista/elämänkohtaloista nivoutuisi ymmärrettävä kuva. Kaikille juonen päille löytyi kuitenkin selitys. Tarina on haikean surullinen, paikoin jopa kammottava mutta silti kaunis ja toivoa antava.

Suosittelen Laadukkaan Kirjallisuuden ystäville! Heille, jotka ovat jo kirjan lukeneet ja pitäneet, voisin taas suositella Diane Setterfieldin aiemmin mainittua kirjaa Kolmastoista kertomus. Näissä on samoja elementtejä.