Rikos ja rangaistus on yksi maailmankirjallisuuden syvällisimmistä teoksista. Dostojevski asettaa pohdittavaksemme ihmiselämän tarkoituksen. Koko elämän problematiikka avautuu uudelleen pohdittavaksi. Käsitteet rikos ja rangaistus kasvavat yli rajojensa, kietoutuvat toisiinsa. Kertomus nuoresta Raskolnikovista, hänen rikoksestaan ja kasvustaan tekonsa ymmärtämiseen, siitä puhdistumiseen, on kirja, jonka sukupolvi toisensa jälkeen on ottanut omakseen. (takakansi)

____

puoliväli

Tämä on kirja, joka varmaan olisi "pitänyt" lukea jo nuoruudessa, mutta koska kuljen lukemisten suhteen omia latujani, kirja on jäänyt väliin. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Täytyy myöntää, että minulle oli todella korkea kynnys teokseen tarttua, älkää kysykö miksi. Tai ehkä siksi, että kuvittelin kirjan olevan paatoksellisen tylsä. Rakas mieheni kuitenkin sai kirjan luetuksi ja suositteli. Samoin taannoin lukemassani Owe Wikströmin kirjassa Läsnäolon taito oli paljon lainauksia tästä romaanista. Wikströmin ylistävät kommentit herättivät mielenkiintoni.
Ja tapahtuipa positiivinen yllätys. Kirja ei ole tappotylsä, vaan mielenkiintoinen juoni kulkee sujuvasti eteenpäin. Tätä ei voi ainakaan siitä moittia, etteikö henkilöiden pään sisään pääsisi. Onhan se totta, että jotkut vuoropuhelut venyvät kilometrien pituisiksi ja vaikuttavat lievästi sanottuna jaaritteluilta, mutta yllättävää kyllä, tämä ei ole minua haitannut.
Koska kirja on pitkä ja realistisen yksityiskohtainen, henkilöt tulevat tutuiksi, jopa läheisiksi.
Vaikka en ole sentään murhaa tehnyt, on elämässä ollut vaikeita jaksoja, joten Raskolnikovin ajatusmaailma ei jää vieraaksi. Kirjan myötä olen saanut ahaa-elämyksiä, jotka nykykirjallisuuden parissa jäävät harvinaisiksi. Esimerkiksi jokin määrittelemätön tunne on saanut nimen.
Tarkoitukseni ei ole kirjoittaa esseetä, mutta varoitan, että tulen jatkamaan juttua myöhemmin...

Ha, sain kirjan eilen luetuksi! Täytyy myöntää, että välillä eteenpäin rämpiminen kävi työstä, mutta raskaista kohdista huolimatta kirja palkitsi lukijansa. Tulen lukemaan jatkossa enemmänkin Dostojevskia, mutta tämän jälkeen on kyllä saatava jotain kevyttä, ehkäpä jopa hömppää :)
Kirja on syvällinen, ajatuksia herättävä, upea. Erittäin positiivista lukea välillä wanhaa kirjallisuutta, jossa arvotkin kohtaavat oman ajatusmaailmani. Nykyäänhän kirjoissa poljetaan ja pilkataan kristillisyyttä mennen tullen, tässä teoksessa Jumala on vielä Jumala eikä uskoa vääristellä kaikkiin mahdollisiin ja mahdottomiin suuntiin.
Kiireen kanssa tätä ei kannata lukea, mutta jos varaa kirjalle vaikka viikon tai kaksi, sen maailmaan pääsee parhaiten sisään. Suosittelen!