Ajatus oli, että loppuvuodesta kävisin vähän läpi kirjoja, jotka ovat tehneet vaikutuksen. No, vielä ei ole loppuvuosi, mutta sattuneesta syystä siitä saattaa tulla melkoista hulabaloota joten katsahdamme tässä vaiheessa tämän syksyn luettuihin. Aiemminhan jo sepostelinkin kirjoista, joita tuli alkuvuonna luettua ja joista tuli pidettyä.

Hmm, tehtävä on kohtalaisen vaikea, koska havaitsin blogia selatessa, että (marinoista huolimatta) pidin useimmista lukemistani kirjoista. Dekkaripuolella vastaan ei marssinut kovinkaan hyviä teoksia, sen sijaan jännäreistä ja draamasta löytyi useita kirjoja, jotka voisin kuvitella lukevani uudelleen.

Olen miettinyt, että täytyykö kirjan olla jollain tapaa tuskaisen raastava, että se jää mieleeni. Ehkä elämänkohtalot ovat niitä, jotka ravisuttavat. Toisaalta arvostan kerrontatyyliä, sen syvyyttä, omaperäisyyttä, runollisuuttakin. Pidän hiukan omalaatuisista henkilöhahmoista, jotka antavat anteeksi ei-niin-kiinnostavan juonen. Toisaalta kunnon mukaansatempaava juoni on myös namia.

Draamapuolelta tulin eniten vaikuttuneeksi Jodi Picoultin kirjasta Yhdeksäntoista minuuttia (kaikki nämä löytyvät blogistani ja jos olisin fiksu, linkittäisin selostuksen tähän. Mutta en ole, joten jos kiinnostaa, selatkaa). Teos kosketti minua henkilökohtaisella tasolla. Toinen romaani oli supersuosittu Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa. Lukumakuni on kai aika "mainstream" koska pidän siitä mistä muutkin... No, tämä vain on ihana ihana kirja.

Jännäreistä; Carlos Ruiz Zafónin Tuulen varjo oli teos, jonka lukemisesta todella nautin. Siinä kaikki oli kohdallaan. Ja Peter Höegin Lumen taju - ah, loistava, rakas kirja! Jännitystä, omaperäisyyttä ja jotain hienostunutta jota en täysin tajunnut, mutta josta pidin.

Nostetaan tähän vielä Stieg Larssonin Miehet jotka vihaavat naisia ihan vain puhtaasti siitä syystä, että kirja OLI yksinkertaisen jännittävä. Monien tämän tyypin kirjojen takakansissa hehkutetaan, että teosta ei muka kykenisi laskemaan käsistä. Tätä en oikeasti olisi malttanut laskea. Kirja oli paikoin turhan raaka mun makuuni, mutta ehdottomasti plussaa järisyttävälle juonelle!