Lumikukka ja salainen viuhka on sydämeenkäypä kertomus kahdesta erilaisesta, kohtalon sattumalta yhdistämästä tytöstä 1800-luvun Kiinassa. Lilja syntyy vaatimattomaan maanviljelijä perheeseen, mutta hänen onnekseen koituvat poikkeuksellisen kauniisti sidotut jalat. Ne takaavat hänelle sosiaalisen nousun ja hyvän avioliiton. Samalla Lilja saa elinikäisen ystävän varakkaan perheen tyttären Lumikukan.
Sisätiloihin suljetut, lähes liikuntakyvyttömät tytöt pitävät yhteyttä toisiinsa salaisen viuhkan avulla. Vuosien varrella he tallentavat siihen vain naisten osaamalla nu shu -kirjoituksella elämänsä käänteet: järjestetyt aviolittot, äitiyden onnen, sodan kurimukset ja traagiset menetykset. Mutta niin arvokas kuin ystävyyssuhde Liljalle ja Lumikukalle onkin, sekin on altis ristiriidoille. Muutama harkitsematon sana ja teko saavat vahvan siteen murtumaan. (takakansi)

________________

Puolivälituntoja

Kerrankin kun on aikaa ja innostusta kirjoitella (ja tätä täytyisi vielä enemmän harjoittaa jos/kun jossain vaiheessa tulee aika siirtyä koulunpenkille) niin päivitänpäs nyt lukupäiväkirjaa tässä vaiheessa, kun kirja on vielä kesken. Lukemisessa olen aika tarkkaan puolivälissä, ja olen jo pariin otteeseen harkinnut kirjan keskenjättämistä.

Ensinnäkin alkupäästä löytyy luku nimeltä Jalkojen sitominen, jonka kohdalla meinasin oikeasti lähteä oksentamaan. Saman ilmiön havaitsin aikoinani Orjaa lukiessa, kerta kaikkiaan aloin lukiessa voida pahoin (ja en ole edes raskaana). Sitominen on aivan järkyttävää kidutusta ja se tehdään tytöille 6-7 vuoden iässä. Lopputuloksena luiden murskaamisen jälkeen (itse tapahtuma kestää 2 vuotta) jalkaterän pituuden tulisi olla n. 7cm. Ja kaikki tämä vain, että naisista tulisi "kelvollisia vaimoja", että he miellyttäisivät miehiään ja eivätpä töpöillään kovin kauaa kodista pääsisi...

Hohhoi. Sitomisosion jälkeen tarina heitti ääripäästä toiseen. Tuli olo, kuin olisi syönyt kerralla pussillisen vaahtokarkkeja. Kerronta Liljan ja Lumikukan ystävyydestä äityi niin siirappiseksi, että kirja oli taas jäädä kesken. No, naimisiinmenon myötä sivuilla alkanee taas (toivottavasti) tapahtua ja vaikken voi hehkuttaa kirjasta pitäväni, on tämä siitä huolimatta loppuun luettava.

Palailen, kun viimeinen sivu jää taakse.

Ohi On =)

No joo. Alunperin päätin lukea kirjan Tuhat loistavaa aurinkoa-tarinan innoittamana. Kuvittelin, että kirja voisi olla samankaltainen. Molemmissahan käsitellään ystävyyttä, naisia järjestetyissä avioliitoissa ja sen myötä kärsimyksissä. Siinä missä Tuhat loistavaa aurinkoa teki vaikutuksen, tämä vastaavasti vähän ärsytti. En oikein edes osaa eritellä syytä moiseen. Jokin särmä, joka aiemmin mainitussa löytyi, puuttui tästä mielestäni kokonaan. Tämä on toki vain minun mielipide, ja uskon, että moni on ihastunut tarinaan taitavan kerronan myötä. Tapahtumiakin löytyy ihan kiitettävästi, samoin tietoa elämästä Kiinassa 1800-luvulla.

Historiallisten romaanien sekä naiskirjallisuuden ystäville uskaltaisin teosta suositella.