Naisen talloma on erinomainen osoitus siitä, miten hellittämättömällä tarkkuudella kirjailija seuraa yhteiskunnallisia ilmiöitä ja ympäröivää maailmaa.

Romaanin päähenkilö on nuori mies, joka hämmennyksekseen huomaa ajautuneensa ihmissuhteeseen. Tyttöystävä muuttaa hänen luokseen turhia kyselemättä ja alkaa pompottaa miestä suuntaan jos toiseenkin jättämättä tarpeeksi tilaa miehen omille ajatuksille ja pohdinnoille. Tilanteeseen nöyrästi suhtautuva päähenkilö antaa periksi, myötäilee, tekee kaikkensa ollakseen naiselle mieliksi ja onnistuakseen rakastumaan päättömästi.

Tältä äidin passaamalta pojalta puuttuu se tahdonvoima ja itsevarmuus, jota määrätietoisen naisen kanssa suhteessa elävä tarvitsisi kyetäkseen pitämään puoliaan.

Hillitöntä Loe'ta vailla katkeruuden tai ivallisuuden häivää.

***

Mikä kirja! Alkuun olin ihastuksissani, sitten tunnelma laski ja teos alkoi ärsyttää ja loppua kohden taas pääsin kiinni hulvattomaan tunnelmaan. Arvosanaksi laitetaan vaikka mieltä lämmittävä teos. Hauskahan tämä oli, ehdottomasti, ja naureskelin tapani mukaan ns. sisäänpäin läpi kirjan. Muutaman kerran muutkin huoneessa olijat (eli mieheni) huomasi, että kirja on huumoripitoinen.

Siinä missä asetuin kympillä päähenkilön  taakse, kirjan naishenkilö pisti kaikessa itserakkaudessaan vihaksi. Toisaalta tämä oli vain hemmotellun mieshenkilön näkökulma. Miltähän asiat olisivat Mariannen näkökulmasta näyttäneet? Kirja on kyllä todella oivallinen havainnollistamaan naisten ja miesten eroja ja asettivat jopa itsetutkiskelun eteen: enhän vain minä ole tällainen tossun alle alistava akka (sanotaan nyt suoraan :)?

Erittäin mukavaa lukea välillä jotain pilke-silmässä-kirjoitettua, eihän kirjojen tarvitse aina olla paatoksellisen synkkiä... Kummasti tuppaa vain ne synkimmät tarttumaan minun matkaan. Kirjahyllystä löytyy Loen Supernaiivi, innolla odotan, että pääsen taas lukiessa hymyilemään.

AniLo suosittelee!