- Kaapatun tytön tie Sudanista Lontooseen

Ajankohtainen tarina sudanilaisesta tytöstä, joka siepattiin ja myytiin orjaksi, ja siitä, miten hän lopulta onnistui pakenemaan.

Mende Nazer varttui syrjäisillä Nubavuorilla Sudanissa. Hänen lapsuutensa keskeytyi julmasti, kun rosvot hyökkäsivät hänen kyläänsä. Mujahidin-sissit hakkasivat kauhistuneita kyläläisiä, raiskasivat naiset ja ottivat mukaansa lapset. Kaksitoistavuotias Mende oli yksi heistä.
Mende myytiin Khartumissa asuneelle arabinaiselle, ja häneltä riistettiin sekä hänen nimensä että vapautensa. Häntä pidettiin kotiorjana ilman palkkaa tai vapaapäiviä. Hänen ruokansa koostui perheen lautasille jääneistä tähteistä, ja hän nukkui lukitun puutarhamajan lattialla. Vuosikausiin hän ei tiennyt, oliko hänen perheensä elossa vai kuollut.
Keväällä 2000 Menden emäntä lähetti hänet Lontoossa asuvalle sukulaiselleen. Mende onnistui ottamaan yhteyttä toisiin kotiseudultaan tulleisiin pakolaisiin, jotka brittiläisen lehtimiehen ja elokuvantekijän Damien Lewisin avulla auttoivat häntä pakenemaan vapauteen.

Orja on järkyttävä, omakohtainen kertomus nyky-Sudanin todellisuudesta. Se on myös kiehtova muistelma afrikkalaisesta lapsuudesta ja liikuttava osoitus nuoren tytön lannistumattomasta rohkeudesta vastoinkäymisten edessä. (takakansi)

________________


Toisinaan kirjaa lukiessa tuli olo, että sen olisi tahtonut ahmaista kerralla vain päästäkseen kirjasta eroon. Keskenjättäminen ei kuitenkaan tullut kuuloonkaan, vaikka toisinaan teki mieli. En koe olevani kovin heikkohermoinen lukija, mutta kirjan parissa tuli välillä niin fyysisesti kuin henkisestikin hyvin paha olo.

Ihmisen julmuus on kirjassa räikeästi esillä. Tälläkin kertaa arabimiesten sadistinen käytös kauhistutti, he kun raiskasivat 8-10 vuotiaat tytöt, jotka oli juuri julmasti riistetty vanhemmiltaan. Näin kävi Mendenkin, ennen kuin hänet myytiin arabinaiselle. Naiseltakaan ei empatiaa herunut, päinvastoin. Tulee ihmetelleeksi, kuinka lapsi jaksaa päivästä toiseen armotonta raadantaa, sekä niin henkistä kuin fyysistä väkivaltaa. Vastaus on kai, ettei ollut muita vaihtoehtoja.

Mende on siitä onnellisessa asemassa, ettei häntä onnistuttu täysin nujertamaan, ja hän saikin rohkeutta paeta. Ihanaa, että on olemassa ihmisiä, jotka häntä auttoivat ja myöhemminkin tukivat. Tällä kertomuksella on onneksi onnellinen loppu. Entä toisilla orjiksi otetuilla lapsilla? Useat kai jäivät orjiksi koko iäkseen ja yrittivät vain opetella tulemaan toimeen vailla ihmisarvoa. Äärettömän surullista.

Mendellä on ollut rohkeutta kirjoittaa tämä kirja yhdessä Damien Lewisin kanssa ja nykyään hän (kansien perusteella) onkin ihmisoikeusaktivisti, joka kantaa erityisesti huolta orjuudesta Sudanissa. Näiden asioiden on tultava ilmi, jotta ne toivottavasti myös voisivat muuttua.

Kirjan alkupuolella kerrotaan Menden onnellisesta lapsuudesta, ja juuri tätä taustaa vasten myöhemmät vaiheet ovatkin niin järkyttäviä. Kerronta on sujuvaa ja mielenkiintoista, sekä hyvin rehellistä.
Suosittelen. Mendelle            10