Riemastuttava uusi ääni maailmankirjallisuudessa.

Susanna Rabin ei pidä ihmisistä – vai eivätkö ihmiset pidä hänestä? Niin tai näin, hän pysyttelee mieluimmin kotona ja suhtautuu etenkin miehiin kuin tunkeilijoihin.

Kun äiti sitten kertoo, että Amerikan-serkku Naor tulee heille asumaan, Susanna joutuu kauhun valtaan. Ja syystäkin: heti ensi hetkestä lähtien Naor, hurmaava nuori mies, ryhtyy murtamaan Susannan yksinäisyyden linnoitusta. Onko mahdollista että tästä “vieraasta“, kuten Susanna häntä kutsuu, voisikin tulla ystävä?

Alona Kimhin esikoisromaani on omaperäinen, hauska ja liikuttava kertomus hauraasta naisesta, joka yrittää opetella elämään epävarmuuden keskellä.

Alona Kimhi syntyi Ukrainassa ja muutti kuuden vanhana perheensä kanssa Israeliin. Hän on harjoittanut teatteriopintoja ja työskennellyt näyttelijänä, toimittajana, näytelmäkirjailijana ja ohjaajana. Kimhi on julkaissut novellikokoelman ja romaanin Sureva Susanna, joka on ostettu jo yli kymmeneen maahan.

****

Tämä on niiiin ihana!!! Todellista lohtu luettavaa!

Luin teoksen nyt toiseen kertaan ja täytyypä yrittää metsästää kirjaa omaksi, se nimittäin kestäisi vielä kolmannenkin lukukerran.

Mikä kirjassa sitten on niin hyvää? Kirjan tapahtumat sijoittuvat Israeliin ja siellä erääseen asuntoon, jossa asustaa Susanna ja hänen ylipainoinen äitinsä, jotka saavat yllättäen mies vieraan. Susanna, kirjan tunnehäiriöinen, arka, masentunut, eristäytynyt Susanna on yksi helpoimmin samaistuttavista hahmoista, joihin kirjallisuudessa olen törmännyt. Jonkin asteisesta elämänpelosta olen kärsinyt itsekin, kukapa ei olisi, Susanna on vain ääriesimerkki mitä tapahtuu, jos peloilleen antaa vallan. Ja toisaalta, ei niin vaikeita olosuhteita (tai paremminkin olotiloja), etteikö sieltä voisi nousta.

Kerronta on realistista, arkista, ihanan lämmintä ja niin hauskaa, ettei kirjan nimen perusteella kyllä uskoisi. Arkuudelle nauretaan, mutta sävy on hellä.

Teoksen alku on tylsähkö, mutta kun rämpii 30 sivua eteenpäin, kirja pääsee vauhtiin ja sitä lukee ilokseen. Aivan kaikiin teemoihin en hullaantunut, mutta plussan puolelle mennään, kirkkaasti.

Suosittelen aivan kaikille!