Ihmiskunnan synkimpänä hetkenä toisen maailmansodan aikana toiset tottelevat määräyksiä, toiset seuraavat omaatuntoaan.

Saksalainen eversti Claus von Stauffenberg liittyy mukaan maansa kansanmurhan takana olevan diktatuurin kaatamista suunnittelevaan salaliittoon. Stauffenberg ja muut salaliittolaiset ovat päättäneet näyttää muulle maailmalle, etteivät kaikki saksalaiset ole kuin Hitler. He luovat Operaatio Valkyrien, monimutkaisen vallankaappaussuunnitelman, jonka vuoksi hengenvaarassa ovat niin salaliittolaiset itse kuin heidän perheensäkin. Uhkien varjossakin he ovat pakotettuja hyväksymään ainoan vaihtoehtonsa: Hitler on murhattava.

 Bryan Singerin (Epäillyt, X-Men) ohjaamassa tositapahtumiin perustuvassa trillerissä pääosaa esittää oikean Claus von Stauffenbergin kanssa hämmästyttävän yhdennäköinen Tom Cruise.

Ohjaus: Bryan Singer

Pääosissa: Tom Cruise, Kenneth Branagh, Bill Nighy, Tom Wilkinson, Carice van Houten, Terence Stamp, Eddie Izzard, Kevin McNally, Christian Berkel, Tom Hollander, David Schofield

***

Nykyään on tosi harvinaista, että reagoin jotenkin elokuviin. Kirjat herättävät kyllä minussa erinäisiä tunteita, mutta leffat -sanotaanko nyt vaikka- jättävät kylmiksi. Ilmeisesti olen katsellut vääränlaisia elokuvia. Tästä tykkäsin, siis todellakin tykkäsin!

Elokuvan myötä tuli jälleen todistettua "epänaisellinen" makuni. Siinä missä Australia oli tasoa "no jaa", Valkyrieta katsellessa pureskelin kynsiä, vuodatin kyyneleitä ja karkkipussikin jäi miltei syömättä (korostan sanaa miltei). Suurin osa muusta "leffakansasta" koostui miehistä ja teinipojista. Kertooko se jotain?

Ehkä elokuva vaikutti siksi niin syvästi, että olen lueskellut viime aikoina jonkinverran holokaustikirjallisuutta ja se elävöitti jo valmiiksi aihetta. Ehkä näistä Hitlerin vastaisista liikkeistä on ollut historian tunneilla puhetta, mutta leffa oli loistomuistutus siitä, etteivät kaikki saksalaiset menneet mukaan Hitlerin hulluuteen. Kaikki eivät olleet aivopestävissä. Tällainen traaginen oikeudenmukaisuuden puolustus, ns. vastavirtaan uiminen kolahtaa ja puhuttelee.

Ja toisaalta pidän trillerinomaisesta uhantunnusta siinä missä inhoan aivottomia räiskintäleffoja. Esteettisiä iloja elokuva ei juuri tarjonnut mutta sitäkin enemmän sankaruutta. Pidin ja suosittelen!

Ja odottelen aiheeseenliittyvää uutuusleffaa nimeltä Uhma.