Fahrenheit 451 on vuonna 1953 julkaistu Ray Bradburyn kirjoittama romaani. Se on tulevaisuusskenaario, dystopia. Kirjan mukaan tulevaisuuden Yhdysvalloissa hallitsijat kontrolloivat kansaa tylsyttämällä ihmisten mielet äärimmilleen viedyn roskaviihteen avulla. Jotta ihmiset eivät saisi mielelleen virikkeitä, kaikki kirjallisuus on kiellettyä. Kirjan päähenkilö on palomies Guy Montag. Palomiesten tehtävänä ei kuitenkaan ole sammuttaa tulipaloja, vaan sytyttää niitä; löydetyt kirjat poltetaan, kuten myös kirjojen omistajan talo. Kirjan nimi tulee siitä, että paperin syttymispiste on 451 astetta Fahrenheitin asteikolla (n. 233 °C). Montag ryhtyy kuitenkin ajattelemaan asioita uudestaan, kyseenalaistaa vallitsevan järjestelmän ja joutuu lopulta vaikeuksiin.

Fahrenheit 451 on varoittava skenaario siitä, millaiseksi yhteiskuntamme voisi pahimmillaan muodostua, mikäli sitä vietäisiin tiettyyn suuntaan. Samaan ideaan perustuvat myös George Orwellin Vuonna 1984 ja Aldous Huxleyn Uljas uusi maailma.

(Kiitos Wikipedia)

***

Heräämisen jälkeen totesin, ettei scifi ole mun juttuni. "Ei koskaan saa sanoa ei koskaan" huomattiin  jälleen paikkaansa pitäväksi. Mieheni on suositellut jo vuosia tätä omasta hyllystämme löytyvää kirjaa ja viimein siihen tartuin. Jos muuten Heräämistä ja tätä kävisimme vertailemaan (kuten vähän tapana on ollut), painivat nämä mielestäni täysin eri sarjoissa. Scifiäkin voi olla -yllätys yllätys- monen tasoista ja Fahrenheit meni suorastaan runollisuuden puolelle siinä missä Heräämisessä keskityttiin actioniin.

Tämä on todella hyvä kirja! Kaunis ja hurjasti ajatuksiaherättävä. Mielestäni jokaisen kirjallisuutta arvostavan tulisi teos lukea. Tämä suorastaan saarnaa kirjojen puolesta (ja kerrankin paljon lukevat saavat päteä :)! Mielihyväkulttuuri ja kaupallisuus saavat kirjassa kammottavia piirteitä ja niin, laittavat ajattelemaan. Kirjahan on kirjoitettu 50-luvulla ja se kuvailee sen ajan ihmisen kauhuskenaarioita mitä tulevaisuus voisi tulla tuodessaan... ja kumman tutulta tämä kyllä kuulostaa. Tilanne ei onneksi ole vielä näin paha, mutta voisiko se tätä vauhtia sellaiseksi muuttua?

Teoksessa on epätodellisen räikeä tunnelma, kirja suorastaan tuoksuu savulle. Pienenä miinnuksena hehkutuksen lomaan on todettava, että teos on paikoin hiukan sekavan oloinen ja mahdollisesti voi tuntua vaikeastiluettavalta. Romaani on kuin runo, teksti on luettava useampaan kertaan, jotta se aukeaisi. Palkitseva lukukokemus, suosittelen!