Atk-konsultti kuolee sydänkohtaukseen pankkiautomaatilla. Kaksi teinityttöä murhaa raa'asti taksikuskin. Sähkökatkos pimentää suuren osan Skånea, ja muuntoasemalta löydetään hiiltynyt ruumis. Vain Kurt Wallnader aavistelee tapahtumilla olevan jotain yhteyttä. Poliisin vainullaan ja nuoren hakkerin avulla hän selvittelee henkilöiden ja motiivien monimutkaista kuviota - ja joutuu varomattomuuttaan hengenvaaraan.

Arkisen, realistisen tyylinsä hallitseva Henning Mankell on Ruotsin suosituimpia rikoskirjailijoita ja Suomessakin jo käsite. Palomuuri on seitsemäs suomennettu Kurt Wallander -dekkari.

***

Pitkään tätä kirjaa hyllyssä säästelin, mutta viimein päädyin lukemaan ihan siihenkin tietoon nojaten, ettei kirja jäänytkään viimeiseksi Wallander -dekkariksi, vaan Mankell on kirjoittamassa jälleen Kurtin tutkimuksista/toilailuista... Ihanaa!

Harmittaa todella, että tulin katsoneeksi kyseisestä kirjasta tehdyn elokuvan ja se pilasi muuten hienoa lukukokemusta. Jos lukee jännäriä, olisi tietysti kiva, jos ei koko ajan muistasi mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan. Siitä huolimatta Mankellin lyömätön kirjoitustyyli ja kuiva huumori teki tästäkin lukemisen arvoisen.

Itse juoni on jännittävän ajankohtainen. Siinä tarkastellaan "tietokoneiden varassa toimivan yhteiskunnan suunnatonta haavoittuvuutta" (takakannesta). Ehkä tällainen tapahtumaketju periaatteessa olisi mahdollinen? Ja mitkä olisivatkaan seuraukset, ellei tosielämän Wallanderia löytyisi hätiin...

Kirjasta jäi sellainen olo, että jo iät ja ajat sitten poliisinuraansa kyllästyneen Wallanderin tarina ei voi eikä saa päättyä tähän. Onneksi Mankell on tämän itsekin tajunnut!