Terttu Linna jää nelikymppisenä leskeksi. Talo on tyhjä, tytär muuttanut jo pois kotoa.
Vanhat ystävät tulevat mieleen. Mitä kuuluu Eevalle? Mitä Ranskaan muuttaneelle Irikselle?
Nyt Tertulla on aikaa ja hän päättää ottaa yhteyttä.
Sitä hänen ei pitäisi tehdä!
Mikään ei tunnu olevan niin kuin Terttu on vuosia kuvitellut. Terttu huomaa kauhukseen olevansa pelottavan salaisuuden jäljillä.
Mutta kuka itse asiassa on rikollinen, kuka uhri? Onko rikollinen nyt jo hänenkin kannoillaan?
Sirpa Tabet taitaa jännitteen, enteiden, uhkan ja yllättämisen kuviot. Lopullisen tyrmäysiskun hän antaa viimeisellä sivulla. (takakansi)

___________

Luinpas "välipalaksi" Tabetia, koska kaipasin vaihteeksi kevyttä dekkaria. Picoultin tiiliskivi tuntui turhan tuhdilta tuon mahtavan Kertomus sokeudesta jälkeen.
Tabet on hieno kirjailija nimenomaan kuvaillessaan tunnelmia. Yksi perusasia, joka näissä teoksissa häiritsee, (ja häiritsee paljon) on henkilöhahmojen löyhyys. Onhan se totta, ettei lyhyessä kirjassa ehditä käydä läpi henkilöiden koko historiaa, mutta jotenkin minulle jää fiilis, etten osaa tuntea myötätuntoa näin väljiä hahmoja kohtaan. Heidän pään sisään ei pääse. Ikään kuin kyse olisi paperinukeista; tälle tapahtuis tätä ja tälle tätä.
Romaanista löytyy onneksi pari herkullista juonen käännettä (joista toisen tosin jo etukäteen aavistin), jotka kirjan tavallaan pelastivat.
Ehkä jätän Tabetit kirjaston hyllyyn odottamaan niitä Lukijoita, jotka osaavat teoksia enemmän arvostaa.