Joulukuu Uppsalassa, kuollut mies löytyy lumesta. Poliisi tunnistaa vainajan entiseksi ongelmalapseksi ja pikkurikolliseksi, josta on tullut kunnollinen perheenisä ja akvaariokalojen asiantuntija. Yhdellä kaloista, Burundin prinsessalla, on isälle ja pojalle erityinen merkitys. Murhatun veli on jatkanut rötöstelyä ja nyt hän haluaa tietää kuka tappoi pikkuveljen. Komisario Ann Lindell on äitiyslomalla, mutta kaipaa työyhteisöään, eikä malta pysyä sivussa tutkimuksista. Burundin prinsessa on lämmin kirja. Entisaikojen yhteisöllisyys kohtaa uuden, tylymmän maailman, mutta kaikki ihmiset ovat omalla tavallaan arvokkaita.  (takakansi)


*****

Jotenkin... vaikea kirjoittaa tästä sen kummenpia. Ei hetkauttanut oikein suuntaan eikä toiseen. Nautin kirjailijan realistisesta kirjoitustyylistä, lämmöstä ja ymmärryksestä jonka mukaan ihminen on ihminen, tekipä hän mitä tahansa.

Lukemista häiriköi niin pienoinen keskittymiskyvyn puute (josta en tietenkään kirjailijaa syytä), rykelmä poliiseja (vaikea pysyä kärryillä kuka olikaan kuka) ja jonkinlainen mielenkiinnottomuus itse tarinassa. Mielipidekysymyksiähän nämä ovat. Kyllä nuo ruotsalaiset kirjoittaa osaavat. Olen kai todennut aiemminkin, että suosikkikirjailijani ovat joko ruotsalaisia tai ylipäätään pohjoismaalaisia.

Erikssonia en välttämättä lähtisi enempää ahmimaan, vaikka hänen päähenkilönsä, yksinhuoltaja Ann Lindell kohtalaisen kiinnostava hahmo juuri kaikessa arkisuudessaan onkin. Ehkä olen vain saanut dekkariyliannostuksen?

No, seuraavaksi sairaalajännärin pariin ja sen jälkeen voisi genren hetkeksi unohtaa. Vinkatkaahan, jos draamapuolelta keksitte hyvää lukemista!