Eilen se taas tapahtui, lukijan pahin painajainen, nimittäin (onneksi hetkellinen) näkökyvyn menetys. Sain migreenikohtauksen, joka alkaa kirkkaalla valolla toisen silmän takaa ja sen jälkeen en näekään puoleen tuntiin muuta kuin tuon valon. Tämän jälkeen yleensä hyökkää päänsärky, joka muistuttaa tunnetta kuin pään sisään työnnettäisi nirskuvaa poraa. Seuraavaksi puutuvat kädet, alkaa oksentaminen ja (jälleen onneksi hetkellinen) sekavuustila. Eilen nukahdin jo valovaiheessa, eli muu "hupi" jäi kokematta, Luojalle tästä kiitos.

Tuli mieleen Virpi Hämeen-Anttilan kirja Suden vuosi, joka kertoo epilepsiapotilaan elämästä. Migreeniä ja epilepsiaahan on verrattu toisiinsa, eli vastaavia "suden hyökkäyksiä" minäkin koen n. kerran kuussa. Ei käy kateeksi heitä, jotka oikeasta epilepsiasta kärsivät. Molempiin tauteihin liittyy myös kohtausten pelko, jotka pahimmillaan rajoittavat elämää. Yritän taistella pelkoa vastaan ja urheasti täällä aurinkolasit päässä kirjoittelen, vaikka tietokoneen kirkas valo voi myös kohtauksen laukaista...