Larkwoodin luostarissa, Suffolkissa, vanha mies pysäyttää isä Anselmin iltapäiväripin jälkeen ja kysyy: "Mitä miehen tulisi tehdä, kun maailma kääntyy häntä vastaan?" Isä vastaa: "Vaatia turvapaikkaa". Vastauksella on suurempi merkitys kuin isä osaa aavistaakaan. Samana iltana mies palaa ja vaatii kirkolta suojelua. Mies on Eduard Schwermann, poliisin etsimä epäilty sotarikollinen. Toisaalla Agnes Aubret puolestaan paljastaa lapsenlapselleen Lucylle salaisuutensa: 50 vuotta aiemmin hän asui miehitetyssä Pariisissa ja salakuljetti juutalaisia turvaan. Ryhmä, johon Agnes kuului, kuitenkin paljastui, ja asialla oli nuori SS-upseeri Eduard Schwermann.

Agnesin tarina pohjautuu osittain kirjailijan äidin sota-ajan kokemuksiin. Kolmen sukupolven henkilöistä ja toisiinsa liittyvistä tarinoista punoutuu ajaton ja koskettava romaani.

***

Tässäpä loistokirja! Tempaisi välittömästi mukaansa. Kuten kirjailijan huomautuksista käy ilmi "romaani punoo yhteen tosiasioita ja sepitettyä ainesta". Aihe on myös kirjailijalle henkilökohtainen, koska hänen oma äitinsä oli mukana lasten salakuljetustoiminnassa toisen maailmansodan aikana. Äiti jäi kiinni, vangittiin Gestapon toimiesta ja hän sairastui myöhemmin ALS-tautiin, samoin kuin kirjan päähenkilö. Kirjailija on siinäkin mielessä mielenkiintoinen tapaus, että hän on entinen augustinolaismunkki, joten luostarikohtauksetkaan eivät ole tuulesta temmatun tuntuisia.

Tässä puitteet erittäin hienolle tarinalle. Mutta ei niin hyvää, etteikö jotain marinan aihettakin olisi... Minua hiukan häiritsi alkuun henkilöiden paljous, tapahtumia kun katsottiin useista eri näkökannoista. Jossain vaiheessa mukaan tuli myös venytyksen makua, periaatteessa saattoi arvata, mitä tuleman pitää. Ainakin aavistella. Kuitenkin kirjailijalla riitti yllätyksiä viimeisille sivuille asti.

Anteeksiannolla on kirjassa voimakas rooli. Missä vaiheessa menneen voi unohtaa? Vai voiko koskaan? Voiko jotkut tapahtuneet asiat olla niin pahoja, ettei niihin päde edes anteeksiantamus? Ja kuitenkin, kirjalla on onnellisen kaunis loppu.

Tätä uskaltaa suositella!