Nobel-kirjailija Axel Ragnerfeldt on saanut kaiken mitä on ikinä toivonut. Työläisperheestä hän on ponnistanut kansakunnan kaapin päälle. Hänen maineensa on niin mahtava, ettei yksikään hänen lähipiirissään voi välttyä sen vaikutukselta.

Axelin varjossa elävät viskiä naukkaileva Alice-vaimo sekä isän maineella ratsastava poika Jan-Erik petetyn vaimonsa Louisen kanssa. Yhteisvoimin he vaalivat esikuvallisen kirjailijan julkisivua – mutta sitten eräs yksinäinen vanhus kuolee, ja tapahtumavyöry käynnistyy. Vanhuksen jäämistöstä löytyy nimittäin Ragnerfeldteja koskevia tietoja, jotka vihjaavat synkistä salaisuuksista, petoksesta, valheista ja kuolemasta.

Psykologisessa jännärissään Karin Alvtegen kertoo julman tarinan siitä hinnasta, jonka ihminen on valmis maksamaan kuolemattomuudesta. (takakansi)

__________

Vielä ennen Joulua ehtii bloggaamaan...
Eli käsittelyssäni Alvtegenin romaani, joka vaikutti minusta kirjailijan kunnianhimoisimmalta teokselta. Kohtalaisen lyhyeksi kirjaksi (pitkät rivivälit) tämä herätti harvinaisen paljon ajatuksia. Alvtegen laittoi pohtimaan mm. ilmastonmuutosta, yksilön vastuuta, suvun merkitystä, elämäntarkoitusta ylipäätään. Mitä tekee hirvittävät uhraukset vaatineella maineella, kun kuolema lähenee?

Takatekstin perusteella en olisi ehkä kirjaa tullut kirjastosta mukaan poimineeksi, juoni vaikuttaa tyypilliseltä hyväosaisten rötöstelyiden tonkimiselta. Mutta kuten olen jo aiemmin tullut todenneeksi, kun kyse on Alvtegenista, teos voi saada jännityskirjallisuudelle harvinaiset syvyyssuhteet.

Vaikka välillä henkilöt raivostuttivat, eritoten nahjusmainen isin varjossa piileksivä Jan-Erik, tarina on lopultakin hyvin surullinen. Toisaalta Joulunsanoma olisi voinut tuoda toivon näinkin suuren toivottomuuden keskelle. Kirjassa ruoditaan myös itselleni erittäin mielenkiintoista aihetta; kirjailijan työtä ja siihen liityviä paineita

Suosittelen, kuten muitakin Alvtegenin teoksia.