Istanbul 1999. Kaksi perhettä, kaksi kulttuuria. Unohtumaton romaani nuoresta rakkaudesta, idän ja lännen törmäyksestä, sukupolvien välisestä kuilusta.

"Sinun täytyy kieltää poikaasi kulkemasta minun tyttäreni kanssa", Sinan sanoi.
"Sinun tyttäresi tekee minun poikani onnelliseksi." Marcusin anovat silmät muistuttivat Sinania siitä, mitä poika oli menettänyt.

Kohtalokas maanjäristys on sitonut peruuttamattomasti yhteen turkkilaisen Sinanin ja amerikkalaisen Marcusin perheet. Ja saattanut Sinanin kiusalliseen kiitollisuudenvelkaan Marcusille. Mutta onko oikein, että tytär tuhoaa isänsä nimen? Vain siksi että haluaa olla vapaa?

Repivien ristiriitojen vallassa Sinan tekee joukon perheensä elämää dramaattisesti muuttavia päätöksiä.

***

No niin, nyt muutama ajatus kirjasta, jonka sain toissapäivänä luetuksi, mutta koneelle en ole ehtinyt... Hyvä kai se vain, että välillä muutakin elämää :)

Täytyy myöntää, että toisaalta olin kirjaan pettynyt, toisaalta pidin sen kauniista kielestä todella paljon. Negatiiviset ensin; kirjaahan on mainostettu traagisena rakkaustarinana, mutta mielestäni nuorten suhde jäi aika löyhäksi. Romaani keskittyy enemmän kuvaamaan isän, Sinan tuntoja maanjäristyksen kauhujen jälkeen. Sina on masentunut ja tuntee itsensä arvottomaksi sekä kyvyttömäksi pitämään huolta perheestään. Tytär on isälle rakas, mutta perheen poikalapsi kohoaa silti isin suosikiksi. Tytär kärsii asetelmasta ja huomionkipeyden ajamana ajautuu suhteeseen amerikkalaisen kanssa, aiheuttaa skandaalin ja seuraukset ovat tuhoisat.

Tyttären eriarvoista kohtelua oli piinaavaa lukea ja ahdistuin kirjan parissa useaan otteeseen.

Kuten blogiystäväni Laila mainitsi, teoksen ei olekaan tarkoitus viihdyttää, vaan paremminkin herättää ajatuksia. Pitää paikkansa. Kirja avaa muslimien ajatusmaailmaa ja siinä pohditaan myös mm. lähetystyötä. Ymmärrän, että mikäli kyse olisi pelkästään kahdesta uskonnosta, tällainen vastakkain asettelu olisi ja on ymmärrettävää. Jos kuitenkin uskoo henkilökohtaisella tasolla, lähetystyö tulee merkitykselliseksi. Kirja innosti tarttumaan toiseen teokseen nimeltä Islam ovellamme - täytyisi mielenkiinnosta siihen tutustua.

Positiivista kirjassa oli kaunis kieli, tarkat paikkojen, hajujen, makujen ja värien kuvaukset. Välillä tuntui, kuin olisi itse matkalla Lähi-Idässä, niin elävästi kirjailija osaa kirjoittaa.

Lukukokemuksena erilainen, kyllä minä tästä pidin!