Kiitetty esikoisromaani - tarina rikoksesta, vastuusta, syyllisyydestä ja siitä, kuinka helposti itsekkyys voi tahrata viattomuuden

... Richard onnistuu pääsemään viiden klassisten kielten opiskelijan ja heidän karismaattisen opettajansa pieneen sisäpiiriin. Yhdessä he puhuvat sujuvasti kreikkaa, väittelevät kuolleista kulttuureista ja elävät sivussa muusta yliopistosta.
Kuukausien kuluessa Richard saa kuulla hirveästä rikoksesta, johon hänen uudet ystävänsä ovat kerran öisissä juhlissaan vahingossa syyllistyneet. Ja mikä pahinta, yksi heistä on murtumaan päin, yksi heistä aikoo tuhota heidän kultaisen tulevaisuutensa paljastamalla koko jutun.
Kiinnijäämisen välttäminen vaatii siis uuden veriteon. Eikä Richardilla ole tällä kertaa varaa jäädä sivustakatsojaksi. (takakansilyhennelmä)

_____________

Loppuratkaisu lukematta

Taisi olla viikko sitten sama tilanne; lapset ovat kerhossa ja mami koneella ja kirja miltei luettu. Tämän hetken tuntoja siis tulossa.

Tätä teosta on hehkutettu niin paljon, että ehkä juuri korkeiden odotusten takia romaani ei tee sellaista vaikutusta, kuin kuvittelin. Kirjaa on verrattu jopa Rikokseen ja rangaistukseen ja joo, onhan tässä samoja elementtejä. Tapahtuu rikos, mutta ollaan nuoria ja piittaamattomia eikä tajuta tekojen seurauksia, vasta kuin pikku hiljaa. Paha nyt tässä vaiheessa sanoa, millaiset syyllisyydentunnot päähenkilöille on vielä kehittymässä, mutta tähän asti heidän räikeä itsekkyytensä on ollut... ärsyttävää. Siinä missä Raskolnikov koki lähes psykoottista syyllisyyttä, nämä eliitit nirppanokat eivät ole millänsäkään. Minun on vaikea asettua heidän osaansa monestakin syystä. Vähin ei ehkä ole se, että omassa nuoruudessani olin räkäinen punkkari.

Kirja alkoi kyllä hienosti ja teksti on loistavaa. Uskomatonta, että sitä on suoltanut kohtalaisen nuori tyttö, vaikka kansilpukkeista käykin ilmi, että Tartt hioi kirjaa 9 vuotta. Jossain vaiheessa tunnelma vain jotenkin lässähti (minun mielestä). Psykologisen jännityksen tulisi olla juuri tämän romaanin kaltaista; tapahtumia on kohtalaisen vähän, mutta tunnelma jotenkin uhkaavan paisuva (hyviä ilmaisuja taas minulla ;). Alku lupaili liikoja. Katsotaan miten lopun kanssa käy.

-------- Lyhyesti todettakoon, että lopussa kupla tavallaan puhkesi. Toisia ei käy listiminen ilman seuraamuksia. Valitettavasti teos oli minusta paikoin suorastaan pitkävetinen. Plussaa silti kerronnasta ja kielestä.