Yhdeksäntoista minuuttia voi muuttaa monta elämää. Iäksi.

Yhdeksässätoista minuutissa ehtii leikata nurmikon, värjätä hiukset tai viikata pyykit. Sterlingin pikkukaupungista ajaa Vermontin rajalle yhdeksässätoista minuutissa. Samassa ajassa voi pysäyttää maailman. Yhdeksässätoista minuutissa ehtii myös kostaa, ja juuri niin 16-vuotias Peter Houghton päättää tehdä. Kukaan Sterlingissä ei tiedä miksi, mutta rajusti purkautuneen väkivallan jälkeen mikään ei ole entisellään.

Kaupunkilaisten elämä ja monimutkaiset ihmissuhteet paljastuvat vähän kerrallaan Peterin oikeudenkäynnin aikana. Kuka on syyllinen? Kuka syytön? Miksi kukaan ei nähnyt lapsen hätää ajoissa? (takakansi)

___

Luettu 384s.

Tällaisten kirjojen äärellä tuntee itsensä pieneksi. Miten osaisin kertoa tunteista, joita kirja minussa herättää? Koska niitä todella on, laidasta laitaan. Teos on samalla ihmissuhdetarina, jossa liikutaan aikajanalla edestakaisin, rikosromaani siinä mielessä, että poliisi tutkii järkyttävää koululla sattunutta ampumistapausta, selvittää taustoja ja syitä. Kirjassa liikutaan myös oikeussalissa, koulunkäytävillä sekä synnytyssairaalassa. Sillisalaattia tämä ei kutenkaan ole, kirjailijalla on homma hallussa ja kerronta  viihdyttävää sekä erittäin koskettavaa.

Entisenä koulukiusattuna tunnen syviä sympatioita kirjan "hirviötä" kohtaan. Jos lapsen elämä on on näin rankkaa, onko mikään ihme, että mitta jossain vaiheessa tulee täyteen?
Tunnen myös surua heitä kohtaan, joita Peterin kosto kosketti. Suomeksi sanottuna oppilaita ja opettajaa, jotka Peter ampui.

Hyvin vaikeita ja ajankohtaisia asioita. Kirja voi avata silmät näkemään tarkemmin ja osaltaan vastaa myös kysymykseen miksi. Siis tässä, fiktiivisessä tarinassa. Kirjailija on tehnyt paljon taustatyötä mm. haastattelemalla kouluampumisista eloonjääneitä, joiden nimet mainitaan kiitoksissa. Kiitoksista löytyy myös teksti
"Ja te, tuhannet lapset ja nuoret, jotka olette hieman erilaisia, vähän pelokkaita, jonkin verran epäsuosittuja, tämä kirja on teille."

Mielenkiinnolla odotan loppuratkaisua, joka avanee vielä lisää kirjailijan pointteja. Toisaalta kirja on niiiin hyvä, etten soisi sen loppuvan.

9.10. The end

Kirjan huonot puolet (jos niitä yritetään kaivella): välillä tekstissä hiukan jaarittelun makua. Esimerkiksi Josien ja Mattin suhdetta kuvaillaan reilulla sivumäärällä. No, ovathan he eräitä kirjan monista päähenkilöistä.
Hyviä puolia taas on... paljon. Ehkä parasta kirjassa on se, että äiti minussa löysi kirjasta koukkuja, joihin vanhemmat voivat kasvatuksessa takertua. Teos toimii tavallaan ennaltaehkäisynä, jottei vastaavia ampumistapauksia enää tarvitsisi tapahtua. Juuri äideille kirjaa suosittelisinkin JA kaikille muillekin! Ajatuksia herättävä teos, joka laittoi hyvällä tavalla seinää vasten.