Natalie Portman, Scarlett Johansson ja Eric Bana tuovat valkokankaalle erään historian pahamaineisimmista, puhutuimmista ja kauaskantoisimmista kolmiodraamoista tässä Englannin puhutuimman ohjaajan eeppisessä rakkaustarinassa.

Kun aletaan huhuta, että Englannin kuningas Henrik VIII (Bana) on kyllästynyt vaimoonsa, joka ei ole synnyttänyt hänelle miespuolista perillistä, Sir Thomas Boleyn kehittää suunnitelman, jonka on tarkoitus nostaa Boleynin suku takaisin huipulle. Sir Thomasin tyttären Annen (Portman) on määrä vietellä kuningas ja synnyttää hänelle poika. Suunnitelma menee kuitenkin pieleen, kun kuningas ihastuu Annen pikkusiskoon ja parhaaseen ystävään Maryyn (Johansson). Jo naimisissa oleva Mary antaa periksi sukunsa painostuksen edessä ja synnyttää vastentahtoisesti kuninkaalle pojan, ja ennen pitkää Mary huomaa rakastuneensa yllättävänkin hellään kuninkaaseen. Tämä ei kuitenkaan estä Annea, jonka vallanhimo on suurempi kuin hänen rakkautensa siskoaan kohtaan. Anne panee toimeen suunnitelman, joka repii palasiksi hänen perheensä ja koko Englannin ja johtaa lopulta hänen omaan tuhoonsa. (esittelyteksti by Kuvaportti)

_____________

Positiivinen yllätys, todella! Lähdin elokuviin rentoutuakseni romanttista hömppää katsellen. Siinä missä jätän tämän genren kirjat väliin, valkokankaalta on kyllä mukavaa katsella "rakkautta". Mutta elokuva tarjosi visuaalisen nautinnon lisäksi myös syvällisempiä sävyjä. Leffasta löytyy mahtipontista musiikkia, komeita linnoja, upeita maisemia ja iki-ihania linnanneitopukuja.
Jäin miettimään mitä kaikkea ihmiset ovatkaan valmiita tekemään vallanhimossaan. Isä "myy" molemmat tyttärensä ja tyttäret tekevät miltei mitä tahansa saadakseen kuninkaan huomion. Moraalista ei ole tietoakaan ja ihmissuhteita käytetään pelinappuloina.
Todellista rakkautta elokuvasta löytynee vain sisarusten välillä ja sekin saa lopulta riipivän traagisia piirteitä.
Juoni oli minulle ennestään tuttu, mutta siitä huolimatta se pysäytti miettimään.
Siinä missä miehillä ei tunnu olevan paljoa järkeä päässä, elokuvan sivuhahmoksi jäävä sisarusten äiti antoi positiivista tuulahdusta vallan sokaisemille henkilöille.
Scarlettista eli Marysta nousi elokuvan sympaattisin hahmo ja hän on ainoa, joka juonittelusta kunnialla selviytyi.

Tässä leffassa paha saa palkkansa (paitsi tietystikään kuningasta ei mikään hetkauta). - Pidin! (ja valitan mahdollista sekavuutta tekstissä, pojat remuavat taustalla :)